Luovuudella tulokset lentoon

Kuva: Beverly & Pack

Muilta aloilta haettavien uusien ajatusten ja ideoiden lisäksi sosiaali- ja terveysalan kehittämistyötä voidaan uudistaa tuloksellisemmaksi suhtautumalla siihen luovana työnä.

Kehittämistyö millä tahansa alalla on luovaa työtä tai ainakin sen pitäisi olla voidakseen saavuttaa arvokkaita onnistumisia. Kehittämistoiminnalla kun lienee tarkoitus luoda uusia ratkaisuja? Sosiaali- ja terveysalan ei siis pitäisi erottua muista sen kehittämiseen usein nyt liitetyllä byrokratialla.

Tämä ajattelutapa haastaa voimakkaasti kehittämistyöntekijöitä, jotka usein tulevat kehittämistyöhön perustyöstä, joka on kaikkea muuta kuin luovuutta edistävää. Ajattelutapa haastaa myös kehittämisen johtoa ja sen ohjausjärjestelmää, jotka perinteisesti toimivat nekin aivan toisenlaisessa moodissa.

Perinteisen toimintatapamme yhteen sovittaminen luovuuden ja sen edistämisen kanssa ei ole aivan ongelmatonta. Päivittäinen toimintamme ja johtamisemme sosiaali- ja terveysalalla ei yleensä mahdollista tai edistä mitenkään luovaa työskentelyä, vaan ennemminkin estää sitä. Täytynee taas kerran katsoa peiliin. Kehittämisen parissa työskentelevien täytyisi siis osata ja uskaltaa irrottautua perinteistä.

Kuva: Ross Orr

Johdon ja ohjausjärjestelmän tulisi antaa kehittämisessä luovuudelle tilaa, mahdollistaa se ja edistää sitä. Luovan työn johtamisessa toimii huonosti alaamme "vaivaava" johtamiskulttuuri. Mikäli kehittämisen johto, sitä ohjaava järjestelmä tai molemmat ovat esteenä luovuuden mahdollistumiselle, ei kehittämistoiminnan tuloksienkaan voi odottaa lähtevän lentoon.

Kannammeko vastuumme?

kuva: Grufnik

Olen pitkään väittänyt, etteivät sosiaali- ja terveysalan ongelmat ole ratkaistavissa pelkästään nyt alalla olevalla ajattelulla. Eivätkös nuo ongelmat juuri sillä ajattelu- ja toimintatavalla ole syntyneet? On siis etsittävä aktiivisemmin uudenlaisia ratkaisuja. Lisäksi on katseltava avarakatseisesti muille toimialoille, jotta voimme löytää uudenlaisia vaihtoehtoja, kokeilla ja soveltaa niitä. Pitäisikö meidän vapautua vanhoista tavoistamme?

 Lomaa odotellessani olen pohdiskellut vastuutamme palveluiden tuottajina ja kehittäjinä: Julkisten palveluiden tuottajina ja kehittäjinä vastuumme kansalaisille veronmaksajina sekä asiakkaina vaatii meitä tekemään asioita paremmin ja tehokkaammin. Tuskin olemme missään asiassa niin hyviä, ettemme voisi tehdä niitä vielä paremmin. Tämä on syytä muistaa myös sosiaali- ja terveyspalveluita tuottaessamme ja kehittäessämme.

Alan kehittämistyöntekijöiden ja johdon pitää seurata eri aloilla tapahtuvaa kehitystä ja kehittyä jatkuvasti itsekin. Heidän täytyy uudistaa työtapojaan, asenteitaan ja ajatuksiaan avarakatseisesti välttyäkseen jämähtämästä paikoilleen. Jos työntekijä jämähtää, mikään ei liiku. Ilman uudistumista emme tuota kehittämistoiminnalla riittävästi.   

Meidän on myös nykyistä painokkaammin etsittävä ratkaisuja edessä oleviin tulevaisuuden ongelmiin. Nykyinen kehittämistyö kohdistuu suurimmaksi osaksi tänään käsissämme olevien ongelmien ratkaisemiseen. Muutostahdin kiihtyessä ympärillämme tulee mieleen, että ovatko hankkeen saavutukset osaksi valmistuessaan jo ratkaisuja eilisen ongelmiin?

Aurinkoista ja lämmintä kesää!

Kehittämistä uudistettava rohkeasti!

Sosiaali- ja terveysalan kehittämistoiminnalle on paradoksaalista, että palveluita ja toimintaa pyritään kehittämään monin eri tavoin mutta harvoin kuulee tosissaan mietittävän kehittämistoiminnan uudistamista. Kaikki tietävät, että alan kehittämistoimintaa moititaan tehottomaksi mutta mikä on muuttunut? Kehittämishankkeiden vaikuttavuus ei parane vain hankeohjausjärjestelmää kehittämällä.

Kehittämistoiminnan tulisi olla ennakkoluulottomasti ajanhermolla ja kehityksen eturintamassa voidakseen vakuuttavasti auttaa palveluita kehittymään kohti tulevaisuutta. Vai miltä kuulostaa vanhanaikainen kehittämishanke uudistamassa ja kehittämässä palveluita nykyaikaiseksi?

Kehittämistoiminnan uudistamistarve tulisi ymmärtää nykyistä paremmin myös hankeohjausjärjestelmässä ja hankerahoituksesta päättävissä elimissä. Jos näin ei ole, käynnissä olevia ja valmisteltavia hankkeita ohjataan tahattomasti toimimaan vanhalla mallilla. Lisäksi uudenlaista toimintamallia hyödyntävän hankkeen valmistelussa joudutaan ottamaan suuri riski siitä, että vanhaa ajattelumallia suosivat rahoituksesta päättävät elimet myöntävät hankerahoituksen vain perinteisesti toimiville hankkeille. Viime vuosilta on kuitenkin onneksi esimerkkejä myös siitä, että tuo riski kannattaa ottaa. Liian harvat vain ryhtyvät kokeilemaan onneaan.

Vanhan toimintamallin suosiminen on erityisessä ristiriidassa sen kanssa, että samaan aikaan sekä rahoittajat, että hankeohjausjärjestelmä vaativat aikaisempaa parempia ja pysyviä tuloksia kehittämistoiminnalta. Tämä  luonnollisesti tarkoittaa kehittämistoiminnan uudistamista. Kehittämistoimintaa onneksi pyritään nykyisin uudistamaan jonkin verran. Siltä osin suunta on oikea mutta sitä pitäisi uudistaa huomattavasti nykyistä rohkeammin, nopeammin ja voimakkaammin.

Asiakkaat edellä?

Palvelut kyllä kehittyvät kun kääritään hihat ja ryhdytään puuhaan. Mainiemen pitkä kehittämishistoria osoittaa tämän selkeästi. Kuluvan vuoden aikana muutostahtia on lisätty entisestään. Asiakkaat ovat yleensä kiitollisena mukana mutta miten käy henkilökunnan, minunkin. Miksi minusta aina ajoittain tuntuu, että asiakkaamme sopeutuvat muutoksiin huomattavasti paremmin kuin me palveluita tuottavat ihmiset? Olemmeko todella niin jumissa omassa ajattelu- ja työskentelytavassamme, että emme pääse siitä irti?

Vai pidämmekö omaa toimintatapaamme niin ylivertaisena, ettei sitä voisi enää paremmaksi saada? Kenties asiakkaiden halu palveluiden kehittämiseen ja halu olla kehittämisessä mukana ovat kuitenkin merkki siitä, että palveluita on syytä uudistaa. Saattaahan tuo olla niinkin, että minä vain kuvittelen koko jutun ja loppujen lopuksi uudistuksia ei periaatteessa vastusta kukaan mutta vauhti huimaa. Tai sitten niitä vastustavat kaikki ja minä en vain innostuksissani sitä huomaa.

Olenhan muutenkin ”vieraalla maalla” kun pohjalaisena häärään Hämeessä. Pohjalaisuus Hämeessä on muuten aina välillä (vieläkin) melkoisen mukavaa kulttuurimatkailua. Hämeessä kun on totuttu asioita suunnittelemaan hieman pidemmälle, välillä liiankin pitkälle. Pohjanmaalla taas tehdään nopeasti (joka on miltei kunnia-asia) ja usein sitten kyllä hiukan korjataankin sen jälkeen, kun on saatu valmiiksi. Tämä ero tulee usein mieleeni aamuisin työmatkallani keskustan läpi, pohjalaisena hämäläisessä aamuruuhkassa.

Melkoinen yhteensattuma erityisesti edellä esitettyä pohdintaa ajatellen on muuten sekin, että tulin Mainiemen kuntoutumiskeskukseen vaasalaislähtöisen johtajan seuraajaksi. On siinä varmasti ihmeteltävää ja kestämistä yhden laitoksen henkilökunnalle ja yhteistyökumppaneille.

Suunta kääntyy?

Koko viimevuoden ajan tasaisesti kertynyt alijäämä taloudessa näyttäisi olevan kääntymässä. Mainiemen kuntoutumiskeskuksessa alkuvuoden aikana tehty kova työ sai arvoisensa päätöksen ensimmäisen vuosineljänneksen päätyttyä. Luja usko kehittämistoimenpiteiden vaikutuksiin talouden suunnan korjaamisessa sai vahvistuksen alkuvuoden tuloksessa.  Kuluvan vuoden ensimmäinen neljännes toteutui talouden osalta positiivisena. Monien kehittämisprosessien ohella käynnistetty talouden vakauttamisohjelma osoitti jo alkuvuodesta merkkejä tuloksista suunnan kääntämisessä.

Positiivinen tulos ei ole sattumaa, eikä syntynyt itsestään. Mainiemen kuntoutumiskeskuksen työntekijät ovat osoittaneet upeaa sitoutumista yhteiseen tavoitteeseen, ideoineet ja tehneet kovasti töitä tuon tuloksen eteen. Vuoden ensimmäisessä valtuuston kokouksessa sain ottaa vastaan koko henkilökunnalle kuuluvan kiitoksen työpanoksesta alkuvuoden aikana. Olipahan kerta kaikkiaan mukava hetki. Tyytyväisyys, helpottuneisuus ja kiitollisuus koko henkilöstöä kohtaan valtasivat mieleni valtuuston jäsenten palautetta kuunnellessani.

Tuon tunteen olisin mielelläni suonut koko joukon saavan kokea. Valtuuston kokouksen jälkeisessä henkilökunnan palaverissa yritin sitten välittää nuo terveiset, kiitokset ja kiitollisuuteni eteenpäin. Epätoivoinen yritys. Asiat ja sanat välitin, tunne taisi jäädä minulle kaikessa kykenemättömyydessäni sitä ilmaista. 

Alkuvuoden onnistumisesta huolimatta ei ole syytä ryhtyä heilumaan toreilla voittajana, kuin korkeintaan jääkiekon maailmanmestaruuden osalta. Työ jatkuu ja vuodesta on kolme neljännestä jäljellä. Alkuvuosi antoi lisää uskoa onnistumisesta, vaikka Mainiemen kuntoutumiskeskus kärsiikin valtavasti kehittämishankkeiden maksatusjärjestelmän jälkeenjääneisyydestä.

Ongelma kehittämisrahoituksesta

Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishankkeille myönnettävä valtionavustus saattaa aiheuttaa ongelmia. Kuulostaa aika hullulta mutta on arkipäivää. KASTE-ohjelma toi sosiaali- ja terveydenhuoltoon suuret alueelliset kehittämishankkeet aiemmin toimineiden lukuisten pienten hankkeiden tilalle. Muutos antoi mahdollisuuden kehittämistoiminnan alueelliselle yhtenäistymiselle, kuitenkin niin, että paikalliset palvelurakenteet ja kehittämistarpeet voidaan yhä huomioida toiminnassa. Jotain kuitenkin unohtui.

Pienempiä kehittämishankkeita ja projekteja varten luotu valtionavustusten maksatusjärjestelmä toimi tarkoituksessaan hyvin, kunnes hankkeiden koko kasvoi moninkertaiseksi. Kehittämistoiminnan uudistuksessa hankkeiden ohjausjärjestelmää kehitettiin hyvään suuntaan. Tuolloin olisi ollut luonnollista, että kehittämishankkeiden maksatusjärjestelmääkin olisi kehitetty.

 Vaikka hankkeiden talous ja kehittämishankkeista toimijoille kertyvät kustannukset moninkertaistuivat, hankkeista kertyvät kustannukset on edelleen mahdollista hakea maksatuksessa takaisin vain kaksi kertaa vuodessa. Näin ollen kehittämishankkeita tai sen osia hallinnoiville toimijoille saattaa kertyä useiden satojen tuhansien eurojen kustannukset, joita vastaan valtionavustuksen osuuden voi hakea jälkikäteen. Nykyisessä taloustilanteessa, etenkin pienemmille toimijoille tämä käytäntö on kestämätön.

Ei liene kenellekään yllätys, että halukkaat toimijat kehittämishankkeiden tai niiden osien hallinnointiin ovat käyneet vähiin. Yksipuolinen hankkeiden hallinnointi ei ole pidemmän päälle hyväksi. Se ei edistä alueellista tasapainoa kehittämistoiminnassa, eikä myöskään toiminnan monipuolisuutta. 

Maksatusjärjestelmän jälkeenjääneisyys saattaa heikentää ohjelmakokonaisuuden ja kehittämishankkeiden vaikuttavuutta sekä rapauttaa samalla hanketta hallinnoivien tahojen omaa kehittämistoimintaa. Mikäli kehittämishanke tai sen osa toteutetaan suunniteltua pienempänä tämän maksatuskäytännön vuoksi, on selvää, että hankkeen vaikuttavuus pienenee. Jos näin käy useammassa hankkeessa, näkyvät seuraukset jo koko KASTE-ohjelman tuloksissa ja vaikuttavuudessa.

Samainen järjestelmässä piilevä ongelma saattaa myös lamauttaa ainakin osittain toimijoiden omaa, hankkeen ulkopuolella tapahtuvaa kehittämistoimintaa. Jos suuri osa toimijan varallisuudesta on käytännössä varattuna kehittämishankkeesta kertyviin kustannuksiin, ovat investointihalut muuhun toimintaan luonnollisesti aikatavalla katoavaisia.

kuvan lähde

Pätkäkehittämisestä eteenpäin

Lyhytjänteinen kehittämistoiminta vaikuttaa sosiaali- ja terveysalan kehittämisen tuloksellisuuteen, heikentäen sitä merkittävästi. Alalla kaivataan monin paikoin toimintatapojen, toimintakulttuurin ja asenteiden muutosta, joka ei tapahdu katkaisijasta kääntämällä. Muutosta kaivataan myös kehittämiseen. Kehittämistoiminnan rahoitukseen pitää löytää nykyistä pysyvämpiä ratkaisuja jos halutaan parantaa sen vaikuttavuutta.

Lyhyen aikavälin kehittämistoiminta synnyttää ongelman, jota ei usein huomata. Laaja-alaisen kehittämistyön käynnistysvaiheessa toimintaan joudutaan aina sijoittamaan panoksia enemmän kuin siitä saadaan hyötyä. Pelkästään työntekijöiden rekrytointi, paikallisten toimijoiden kanssa verkostoituminen, toiminnan ja viestinnän käynnistäminen vievät paljon aikaa.

Tämä panos-tuotos -hyötysuhde kääntyy ennen pitkään jos kehittämistoiminta on tuloksellista ja onnistuu hyvin. Kehittämistoiminnan aikaansaamat hyödyt kasvavat yhä suuremmiksi siihen käytettyä panosta kohti, mitä pidemmälle edetään.

Sosiaali- ja terveysalan kehittämishankkeet usein päättyvät vaiheessa, joissa hyötysuhde on kääntynyt ja toiminnalla voitaisiin saada yhä kasvavia hyötyjä aikaan. Sitten alkaa ehkä uusi hanke ja kaikki käynnistyy alusta.

Pahimmillaan tässä välissä kadotetaan käytännössä syntynyt kehittämisosaaminen, paikallisten palveluiden tuntemus ja alueelliset sekä valtakunnalliset kontaktit. Hankeväsymys jatkuvasti vaihtuvia hankkeita ja hanketyöntekijöitä kohtaan kasvaa alan toimijoiden parissa huolestuttavasti, silti siihen ei juurikaan kiinnitetä huomiota. Pätkäkehittämisen aiheuttama hankeväsymys saattaa heikentää jo lähitulevaisuudessa hankkeiden vaikuttavuutta entisestään.

Nykyisin, kun hankkeissa saavutettavien tulosten juurruttaminenkin koetaan monin paikoin suureksi ongelmaksi, olisi todella syytä keskustella pidempiaikaisesta kehittämistoiminnasta jonka hanke vain käynnistäisi ja saattaisi vauhtiin. Tämän tavoitteen eteen tulisi tehdä kovaa työtä ja valtionavustuspäätösten tulisi siihen tehokkaammin tukea ja ohjata.

Vaikka puhun pitkäjänteisen kehittämisen puolesta en tarkoita, että automaattisesti pitäisi luoda nykyistä pidempiä hankkeita. Hankearvioinnilla tulisi ensin pystyä osoittamaan riittävästi pysyviä tuloksia, uusia toimivia käytäntöjä ja ympäristönsä arvostus. Näin hankkeiden ja sen kaikkien osien pitäisi ansaita jatkorahoituksensa mm. tulosten ja vaikutusten perusteella. Hankkeet tai sen osat, jotka eivät pysty osoittamaan riittävästi tuloksia tulisi lopettaa ja suunnata rahoitus uudelleen.

Hankkeita uudistettaessa pitäisi muistaa, että on tehokkaampaa ja taloudellisempaa lanseerata olemassa olevalle hankkeelle uusi sisältö kuin käynnistää kokonaan uusi hanke. Jos nuo alkuvaiheen ponnistelut jäisivät edes osittain pois ja päästäisiin nopeammin kehittämistoimintaan tulee väkisin mieleen pysyvän kehittämistoiminnan edut esim. osaamiskeskusten tai KASTE-alueiden johtoryhmän alaisessa kehittämisyksikössä, jossa kehittämistoiminnan kohteet, sisällöt ja osa henkilöstöstä vaihtuisivat aika ajoin.

Nyt olisi aika miettiä ratkaisuvaihtoehtoja pysyvän kehittämistoiminnan mahdollistamiseksi.

kuvan lähde