Kannammeko vastuumme?

kuva: Grufnik

Olen pitkään väittänyt, etteivät sosiaali- ja terveysalan ongelmat ole ratkaistavissa pelkästään nyt alalla olevalla ajattelulla. Eivätkös nuo ongelmat juuri sillä ajattelu- ja toimintatavalla ole syntyneet? On siis etsittävä aktiivisemmin uudenlaisia ratkaisuja. Lisäksi on katseltava avarakatseisesti muille toimialoille, jotta voimme löytää uudenlaisia vaihtoehtoja, kokeilla ja soveltaa niitä. Pitäisikö meidän vapautua vanhoista tavoistamme?

 Lomaa odotellessani olen pohdiskellut vastuutamme palveluiden tuottajina ja kehittäjinä: Julkisten palveluiden tuottajina ja kehittäjinä vastuumme kansalaisille veronmaksajina sekä asiakkaina vaatii meitä tekemään asioita paremmin ja tehokkaammin. Tuskin olemme missään asiassa niin hyviä, ettemme voisi tehdä niitä vielä paremmin. Tämä on syytä muistaa myös sosiaali- ja terveyspalveluita tuottaessamme ja kehittäessämme.

Alan kehittämistyöntekijöiden ja johdon pitää seurata eri aloilla tapahtuvaa kehitystä ja kehittyä jatkuvasti itsekin. Heidän täytyy uudistaa työtapojaan, asenteitaan ja ajatuksiaan avarakatseisesti välttyäkseen jämähtämästä paikoilleen. Jos työntekijä jämähtää, mikään ei liiku. Ilman uudistumista emme tuota kehittämistoiminnalla riittävästi.   

Meidän on myös nykyistä painokkaammin etsittävä ratkaisuja edessä oleviin tulevaisuuden ongelmiin. Nykyinen kehittämistyö kohdistuu suurimmaksi osaksi tänään käsissämme olevien ongelmien ratkaisemiseen. Muutostahdin kiihtyessä ympärillämme tulee mieleen, että ovatko hankkeen saavutukset osaksi valmistuessaan jo ratkaisuja eilisen ongelmiin?

Aurinkoista ja lämmintä kesää!