Kimmo Mäkelä lyhyesti


Minulla on ehkä hieman poikkeuksellinen koulutustausta ja työhistoria nykyisessä ammattikunnassani. Itse pidän onneksi poikkeavaa taustaani arvossa ja ajattelen, että olen saanut nauttia sekä koulutuksieni, että työhistoriani tuomasta kokemuksesta monissa kohdissa toimiessani kehittäjänä, johtajana, esimiehenä tai puhujana erilaisissa tilaisuuksissa. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluissa melko poikkeuksellinen asiakaspalvelunäkemykseni ja asenteeni ovat peräisin ravintola-alalta.

Edelliseen viitaten todettakoon, että olen koulutukseltani kokki, lähihoitaja ja hallintotieteiden maisteri. Opiskelin Vaasan yliopistossa sosiaali- ja terveyshallintotieteitä sekä liiketalouden johtamista.

Tällä hetkellä työskentelen perusturvajohtajana Harjavallassa, johon tehtävään siirryin keväällä 2015 ajatuksenani olla yhdeksän kuukautta äitiyslomasijaisena. Tuo sijaisuus meni ja muutama muukin sen jälkeen. Olen perusturvajohtajana Harjavallassa edelleen, vaikka sijaisuudet loppuivat.

Viimeisten vuosien aikana olen saanut toimia mm. päihdehuollon johtajana, kuntayhtymän johtajana, hankejohtajana, projektipäällikkönä ja nyt siis perusturvajohtajana. Aiemmin olen työskennellyt Vaasan kaupungin päihdetyössä kymmenkunta vuotta.

Ajatukseni suuntautuvat usein asioiden kehittämiseen. Ollessani yhdessä kehittämistilaisuudessa joitain vuosia sitten eräs suuresti arvostamani henkilö esitteli minut paikallaolijoille kertoen minun olevan ikuinen kehittäjä; joka ajattelee kehittämistä miltei aina, jopa syödessäni suklaata saatan hänen mukaansa ajatella miten sitä voisi kehittää, minkä muotoinen se voisi olla jne. jne. Hän tunsi ajatukseni silloin hyvin, eikä hän olisi väärässä noilla sanoilla tänäänkään.

Olen alallani monen mielestä hieman outo lintu, jo lapsena paljon palautetta aikaan saanut vilkas mielikuvituskaan ei ole kadonnut. Muutostarve sosiaali- ja terveysalalla on minusta itsestäänselvyys. Ajattelen myös, että alan kehityksessä voidaan oppia paljon muilta aloilta. Provokatiivisesti olen jopa usein väittänyt, että jos sosiaali- ja terveysalan nykyiset ongelmat olisivat ratkaistavissa alalla jo olevalla osaamisella, niin se olisi jo tehty. Olen jatkanut väitettäni yhtä usein toteamalla myös, että alamme nykyiset ongelmat ovat pikemminkin syntyneet alalla nyt olevalla ajattelulla.

Niin tai näin, maailma ympärillämme muuttuu, siksi meidän ja palveluidemme tulee vähintään muuttua maailman mukana. Olisi kuitenkin parempi olla tekemässä muutosta, kuin ajautua muutoksen mukana vaikuttamatta, tai edes yrittämättä vaikuttaa kehityksen suuntaan. Tällä hetkellä nautin Sote-uudistuksen tuomasta mahdollisuudesta kehittää palveluita ja niiden tuotantoa. Olen myös ylpeä siitä, että saan olla mukana toteuttamassa Satakunnan sote-uudistusta, Satasotea.


Poikkeahan vaihtamaan ajatuksia!