Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishankkeille myönnettävä valtionavustus saattaa aiheuttaa ongelmia. Kuulostaa aika hullulta mutta on arkipäivää. KASTE-ohjelma toi sosiaali- ja terveydenhuoltoon suuret alueelliset kehittämishankkeet aiemmin toimineiden lukuisten pienten hankkeiden tilalle. Muutos antoi mahdollisuuden kehittämistoiminnan alueelliselle yhtenäistymiselle, kuitenkin niin, että paikalliset palvelurakenteet ja kehittämistarpeet voidaan yhä huomioida toiminnassa. Jotain kuitenkin unohtui.
Pienempiä kehittämishankkeita ja projekteja varten luotu valtionavustusten maksatusjärjestelmä toimi tarkoituksessaan hyvin, kunnes hankkeiden koko kasvoi moninkertaiseksi. Kehittämistoiminnan uudistuksessa hankkeiden ohjausjärjestelmää kehitettiin hyvään suuntaan. Tuolloin olisi ollut luonnollista, että kehittämishankkeiden maksatusjärjestelmääkin olisi kehitetty.
Ei liene kenellekään yllätys, että halukkaat toimijat kehittämishankkeiden tai niiden osien hallinnointiin ovat käyneet vähiin. Yksipuolinen hankkeiden hallinnointi ei ole pidemmän päälle hyväksi. Se ei edistä alueellista tasapainoa kehittämistoiminnassa, eikä myöskään toiminnan monipuolisuutta.
Maksatusjärjestelmän jälkeenjääneisyys saattaa heikentää ohjelmakokonaisuuden ja kehittämishankkeiden vaikuttavuutta sekä rapauttaa samalla hanketta hallinnoivien tahojen omaa kehittämistoimintaa. Mikäli kehittämishanke tai sen osa toteutetaan suunniteltua pienempänä tämän maksatuskäytännön vuoksi, on selvää, että hankkeen vaikuttavuus pienenee. Jos näin käy useammassa hankkeessa, näkyvät seuraukset jo koko KASTE-ohjelman tuloksissa ja vaikuttavuudessa.
Samainen järjestelmässä piilevä ongelma saattaa myös lamauttaa ainakin osittain toimijoiden omaa, hankkeen ulkopuolella tapahtuvaa kehittämistoimintaa. Jos suuri osa toimijan varallisuudesta on käytännössä varattuna kehittämishankkeesta kertyviin kustannuksiin, ovat investointihalut muuhun toimintaan luonnollisesti aikatavalla katoavaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti