Sosiaalialan - ja päihdepalveluiden arviointia kannattaa todella kehittää, vaikka epäileviä ja vastustavia mielipiteitä kuuluu edelleen aika ajoin. Minulle on monesti väitetty, että näitä palveluita ei voi, eikä pidä arvioida tai mitata. Kokemukseni Mainiemen kuntoutumiskeskuksen arviointijärjestelmän kehittämisestä osoittavat kuitenkin toista.
Mainiemen kuntoutumiskeskuksessa työntekijöiden, asiakkaiden ja yhteistyötahojen kanssa yhdessä kehitetyn arviointi- ja palautejärjestelmän kokonaisuuden hyödyt ovat alkaneet paljastua toden teolla. Se on saavuttamassa merkittävän aseman tehdyn työn ja työhyvinvoinnin näkyväksi saattamisessa sekä asiakkaiden kuntoutuksen etenemisen todentamisessa.
Arviointi palvelee nykyisellään Mainiemessä sekä asiakkaita, että henkilökuntaa ja antaa myös työkaluja käytännön työhön. Edellisten lisäksi järjestelmän tuottamalla tiedolla on jatkuvasti kasvava rooli toiminnan ohjaamisessa, kehittämisessä ja johtamisen työkaluna.
Arvioinnin avulla toimintaa voidaan tarkastella ja kehittää vankalta tietopohjalta. Toiminnan kehittämisen ja muutosten ei enää tarvitse perustua pelkästään ajatuksiin tai tuntumaan siitä, miten asiat ovat. Kaikkihan me tiedämme, että tunteet saattavat ohjata ihmisten toimintaa sivuraiteille tai pois olennaisesta.
Eikö meidän pitäisi sosiaalipalveluissa laajemminkin tietää enemmän ja jättää arvailulle/ tulkinnalle vähemmän sijaa? Pitäisikö systemaattisella arvioinnilla ainakin täydentää nykyistä järjestelmää ja esim. asiakkaiden ohjautumista palveluihin? Minusta nykyinen toimintamalli ei kohtele asiakkaita tasa-arvoisesti, jos kaksi eri työntekijää voi päätyä aivan erilaiseen palveluntarpeen arvioon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti