Ensimmäisen kerran

Tämän vuoden aikana olen ollut varsin usein kohdassa, jossa huomaan opettelevani uutta ja tekeväni asioita ensimmäistä kertaa elämässäni, myös kiire on ollut kovin tuttu tunne ajoittain. Niin nytkin.

Erilaisten kiireiden keskellä (siis jälleen tuo kiire..) olen viime aikoina touhunnut ensimmäisen vastuullani olevan talousarvion valmistelussa. Jostain syystä en laske järjestö- ja hanketyössä tehtyjä talousarvioita tähän mukaan. Aikamoinen projekti. Välillä olen miettinyt, että miksi tunnen tuon tehtävän nyt niin paljon vastuullisemmaksi vähän joka puolelle, kuin aikaisemmat.

Kunnat tarvitsevat Mainiemen kustannustehokasta ja kehittyvää palvelua, samoin kuin asiakkaamme, joille palvelu ja sen edelleen kehittäminen voi olla elintärkeää. Tämä ajatus vahvistui merkittävästi entisestään Päihdepäivillä näyttelyosastomme kokoaman palautteen ja suuren mielenkiinnon ansiosta. Onnistuminen talouden suunnittelussa vaikuttaa myös työntekijöiden ja heidän perheidensä elämään.  Kaikki tuoko on nyt siis kiinni siitä, miten onnistun tehtävässäni? 

Todennäköisesti mietin taas tapani mukaan asioita ja niiden vaikutuksia liikaa. Joskus olisi totisesti helpompaa olla miettimättä asioita tällä tavoin tai näin pitkälle.

                                                                                                    

Tuleva vuosihan tuon sitten ensimmäisen talousarvioni osalta näyttää, miten tässä tehtävässäni onnistun. Tässä kohdassa uskon jo jääkiekkojoukkueesta ennen peliä huokuvalla itseluottamuksella aikaansaannokseni pitävyyteen mutta epäuskoakin on tässä välillä mielessä häilynyt. Yhtymähallituskin asettui onneksi tukemaan suunnitelmaa ja hyväksyi sen.

Onneksi käytännöntyö oikeasti kuitenkin tehdään yhdessä kaikkien kanssa. Mainiemen henkilökunnan kanssa se ei voi kuin onnistua, etenkään nyt, kun yhteisöllisten rakenteidenkin osalta saatiin muutamia hyviä tarkennuksia tehtyä.

Mukavia syystuulia!