Miksi korvaushoito kuuluu hoitotakuun piiriin mutta päihdekuntoutus ei?
Entä mihin katosi alkuperäinen ajatus korvaushoidosta, kun korvaushoitolääkkeen pudotusohjelmista kohti lääkkeetöntä elämää on osin jo luovuttu? Kuumia kysymyksiä ja kaipaavat vastauksia, mikäli korvaushoidon ei haluta karkaavan käsistä.
Nykyinen järjestelmä, jossa hoitotakuu varmistaa opiaattiriippuvaiselle päihdeongelmaiselle pääsyn korvaushoitoon on alkanut kääntymään tarkoitustaan vastaan. Pahimmillaan hoitotakuu ohjaa jo nyt asiakkaiden päihteidenkäyttöä sellaiseksi, että korvaushoitoon pääsemisen kriteerit täyttyvät.
Jos asiakas ei pääse päihdehoitoon tai hyväksymänsä avun piiriin ja kuitenkin haluaa jotain apua tai helpotusta oloonsa, on korvaushoito nykyään vaihtoehto. Asiakkaan itsemääräämisoikeus ja mahdollisuus vaikuttaa ovat siis käytännössä tältä osin ilmeisesti lisääntyneet mutta millä seurauksilla? Onko meillä nyt siis ikuisia korvaushoitoasiakkaita? Taitaa olla.
Koska sosiaalityön tai päihdetyön perusajatus ei useinkaan päättäjiä kiinnosta, voisivat kustannukset kiinnostaa. Korvaushoidon kustannukset ovat jo nyt kunnille suuria ja kasvavat jatkuvasti korvaushoidon asiakkaiden lisääntyessä.
Onkohan missään ihan tosissaan mietitty, miten paljon korvaushoidon kustannukset nousevat seuraavan 10 vuoden aikana jos kehitys ei muutu? Haluaakohan kukaan edes tietää? Kustannukset ovat nykytahdilla karkaamassa aivan käsittämättömän suuriksi.
Kiitos, Kimmo! Vastaus on: raha puhuu. Onhan intressipiirejä, jotka hyötyvät meiltä kaikilta veroina kerättyjen varojen kiertymisestä osakkeenomistajatahojen pussiin - muitakin tuo rahavirtojen ohjailu ilmeisesti hyödyttää kuin suoranaisia osakkeenomistajia. Päihdehuolto, lastensuojelu ja vanhustenhoito ovat kasvavia bisneksiä, ja noiden toimintojen kohteina olevat ihmiset massaa, jota tarvitaan pääomien kerryttämiseen. Heidän hyvinvointinsa ei ole pääasia.
VastaaPoistaRisto Nieminen, psykologi
Korvaushoito...käsitteenä täysin epäonnistunut. Antaa ymmärtää, että laiton huume korvataan laillisella huumeella. Pitäisi puhua pitkäaikaista, lääkkeellistä,opiaateista vieroittautumisesta. Sääli, että nykyisessä systeemissä luodaan mielikuva, että yhteiskunta kustantaa "peruspäihtymyksen" .Ja, jos ei siitä kiksejä tulekaan, ollaan vaatimassa kaikkea muuta. Buprenorfiinin huumekäyttäjille ns. korvaushoito pitäisi sallia vain, jos he suostuisivat pitkäaikaiseen ½ -1 v kestävään kuntoutus/vieroitushoitoon.
VastaaPoistaKiitos!
VastaaPoistaIntressejä on varmaan asian ympärillä monenlaisia ja rahakin varmasti puhuu. Toisaalta, jos raha puhuisi myös päätöksen teossa ja kunnissa elettäisiin vuotta pidemmällä suunnitteluaikavälillä kustannusten räjähdysmäinen nousu olisi huomattu. Onneksi asiaan ollaan havahtumassa.
Olen samaa mieltä korvaushoidon käsitteestä. Korvaushoito käsitteenä johtaa harhaan alkuperäisestä tarkoituksestaan.