torstai 30. maaliskuuta 2017

Pää pensaaseen vai kissa pöydälle?


Jostain syystä päädyn aina välillä pohtimaan ihmisten huonoa tai epäasiallista käyttäytymistä työssä ja työyhteisössä. Se ei liene yllätys, ettei epäasiallinen käytös ole vierasta työelämässä mutta se voi olla, ettei se ole vierasta edes vuorovaikutuksen ammattilaisten keskuudessa esim. sosiaali- ja terveydenhuollossa, opetustoimessa tai esimiestyössä. Aikuisten pitäisi ymmärtää, miten muita kohtaan käyttäydytään työelämässä. Silti toiset toimivat tavalla, jota eivät itse hyväksyisi lapsiltakaan. Hämmentävää.

Vaikka moinen käyttäytyminen voi toki olla ajattelemattomuutta tai ymmärtämättömyyttäkin, se ei kuitenkaan tee siitä koskaan hyväksyttävää. Jos ymmärrys sitten onkin olemassa, saa tuollainen käytös aivan uudenlaisia merkityksiä, joiden takana voi olla mitä moninaisimpia syitä ja tarkoitusperiä. Olen varmaan monien mielestä kovinkin outo kun ajattelen, että tarkoituksellisena tuollainen käytös ja sen seuraukset muuttuvat jollain tavalla mielenkiintoiseksi tarkastelun kohteeksi mutta kuitenkin samalla hyvin epämiellyttäväksi ja epäoikeudenmukaiseksi ilmiöksi.

Ne jotka minua tuntevat tietävät, että ajatukseni mukaan työnantajalla on oikeus vaatia palkanmaksun vastineeksi työsuorituksen lisäksi myös tietynlaista käyttäytymistä. Ja sitä myös esimiehenä vaadin. Kiusaamiseen, häirintään ja epäasialliseen käyttäytymiseen on oltava nollatoleranssi. Asiakkailla on oikeus saada häiriötöntä palvelua ja ihmisillä on oikeus tehdä työnsä ilman häirintää. Jos joku sitä harrastaa, siihen on puututtava, aina. Puuttumatta jättäminen olisi pään pensaaseen työntämistä. Se olisi johdolta avointa välinpitämättömyyttä työntekijöitä kohtaan. Puuttuminen antaa itse ongelman ratkaisemisen lisäksi viestin työyhteisön sisällä, että työntekijöistä välitetään ja he ovat tärkeitä.

Olisihan se organisaatiollekin tuloksellisempaa, jos olisimme työssä hyödyksi esimiehille, kollegoille, alaisille sekä yhteistyökumppaneille, eikä päinvastoin. Epäasiallinen käyttäytyminen ja häirintä työyhteisössä syö ajatukseni mukaan organisaatioista merkittävän paljon tuottavuutta, tuloksellisuutta, hyvinvointia, luovuutta, intoa tehdä uutta ja sitä kautta myös mahdollisuuksia. Kenellä tällaiseen käyttäytymisen on oikeus?



2 kommenttia:

  1. Hieno teksti, mutta sinun kirjoittamanasi pelkkää tekopyhää paskanjauhantaa. Voisit jatkossa keksiä ihmisen terveydelle vähemmän haitallisia patsastelun kohteita.
    Ilmoitin sinulle 6.4.2017 syrjinnästä, sen sijaan että olisit tarttunut asiaan, suhtauduit minuun ja kiusaamisen kohteeksi joutuneen IHMISEN kohteluun suorastaan ylimielisesti vetämällä hatusta valheita.
    Ala jatkossa harrastamaan vapaaottelua tai jotain vastaavaa kun maassa makaavan potkiminen niin kiinnostaa.
    Kaikenmaailman googletilejä minulla ei ole, mutta minut saat varmasti kiinni Harjavallan kaupungin kautta kyselemällä paljonko tuli maksamaan. Melko kummallista, että tavallinen autoasentaja ymmärsi kertalukemalla että lakia on rikottu räikeästi ja te "korkeakoulutetut" ette meinaa ymmärtää edes kun asianajaja vääntää mallin rautalangasta. Sopiminen oli joillekkin niin vaikeaa, että saatan joutua palaamaan asiaan vielä myöhemmin.
    Suoraansanoen, paskaa joulua sinulle. Minun "jouluni" menee omaishoidossa.

    VastaaPoista
  2. Mikä sinun mielestäsi on riittävä rangaistus kiusatuksi joutumiselle?

    VastaaPoista