Viimeisessä kirjoituksessani pohdin, miten pitäisi reagoida tunteita herättävään käyttäytymiseen. Vai pitäisikö ylipäätään reagoida? Usein varmaankin pitää mutta joskus voi olla hyvä olla reagoimatta lainkaan. Jatkoin pohdintaani tuon kirjoituksen jälkeen varmaan osittain siksikin, että kirjoitukseni päättyi yhteen suosikeistani reagointitavoissa.
Joskus voi nimittäin olla todellakin järkevää reagoida siten, että pyrkii vain erottamaan asiat ja tunteet toisistaan, hoitaa asiat ja jättää tunteet sivuosaan tai ohittaa ne. Tämän monessa asiassa hyväksi toteamani tavan olen oppinut päihdehuollossa työskennellessäni, jossa se on perusasioita ihmisten muutosprosessissa. Sillä välttyy monesti herättämästä lisää tunnetta asiassa, vaikka toinen osapuoli olisi provosoinut jotenkin. Sillä saattaa joskus saada toisenkin osapuolen tunteet laantumaan.
Sitten kun puheet yltävät korkean tason biojauhantaan ja vääristelevät asioita tarkoituksellisesti voi olla ihan hyvä antaa puheiden vaan olla ihan omassa arvossaan, eikä reagoida mitenkään. Kuulijat osaavat kyllä usein itse erottaa toden ja epätoden ihmisten tarinoista. Tämä on minusta välillä kuitenkin hyvin turhauttavaa, erityisesti jos tarinointi vaan jatkuu ja jatkuu mutta ihan yhtä turhauttavaa saattaa olla reagoida ja odottaa saavuttavansa sillä jotain.
Näissäkin asioissa voi tulla harjoittelemalla paremmaksi, vaikka harjoittelumahdollisuuksia ei kai kukaan itselleen kuitenkaan toivo. Minäkin olen saanut harjoitella, eikä viimeisestä harjoitusjaksostani ole edes kauhean kauaa. Tuollaiset kokemukset jäävät hyvin mieleen ja siksi kai aihe minunkin päässäni aina ajoittain vielä pyörii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti