Verkostoissa piilee ratkaisuja

Kukapa ei olisi ajoittain miettinyt työn haasteellisuutta nykyisellä vauhdilla kehittyvässä työelämässä. Minä ainakin olen. Työ haastaa minua jatkuvasti monella tavalla. Me saamme varmasti kaikki opetella uudenlaisia työtapoja, totutella toimimaan verkostoissa ja yhteistyössä laaja-alaisesti entistä enemmän. Verkostoissa toimiminen on toisaalta ajoittain haastavaa mutta samalla myös erittäin hedelmällistä tulosten, kehittymisen ja oman oppimisen kannalta. Verkostoissa toimiminen on kuitenkin nykyaikaa, ainakin minun mielestäni ja samalla edellytys jatkuvalle kehittymiselle.

Joskus kohtaamme elämässämme hetken, jossa omat keinot on käytetty tai tarvittavaan asioiden edistymiseen tarvitaan muiden mielipiteitä. Viimeistään silloinhan me käännymme ystäviemme puoleen ja pohdimme asioita yhdessä saadaksemme asioita eteenpäin. Minusta työelämässä verkostoituminen ei ole tämän kummallisempi asia. Organisaatiotkin tulevat joskus kohtaan, jossa pelkästään omalla osaamispääomalla toimien keinot on käytetty tai asiat eivät etene riittävästi haluamaamme suuntaan.

Työelämässä voidaan toki hakea koulutuksella lisää osaamista mutta se saattaa olla hidasta. Erilaisten koulutusten todellinen vaikutus työhön ja sen kehittämiseen on käytännössä mielestäni melko olematonta. Vaihtoehtona koulutukselle osaamispääoman lisäämiseen on uuden henkilöstön rekrytointi. Rekrytointi on kuitenkin kallista, aikaa vievää, epävarmaa ja henkilöstökuluja kasvattavaa. Lisäksi sen hyödyt realisoituvat hitaasti.

Luomalla ja hyödyntämällä erilaisia verkostoja voidaan saavuttaa melkoisia hyötyjä. Miksi pitäisi keksiä polkupyörä uudestaan? Jos jossain on ratkaistu ongelma tai tehdään asioita paremmin, kuin minä teen, eikö ole yksinkertaisinta ottaa siitä oppia? Kukaan meistä ei kuitenkaan liene niin täydellinen, että tekisi kaiken paremmin kuin muut.