Kiitos!

Johtaminen ja pasianssi -kirjoitukseni jälkeen, olen saanut useita kommentteja ja käynyt aiheesta monta hyvää keskustelua. Kiitos niistä! Noiden kommenttien ja keskusteluiden innoittamana päätin jatkaa kirjoittamista aiheesta.

 

Tarkennettakoon nyt sekin, että minä en siis ole sitä mieltä, ettei johtajan 

toimintaa saisi kommentoida. En lainkaan. Ennemminkin päinvastoin. On mukavaa, kun kaikki eivät ole asioista samaa mieltä. Arvostan suuresti ihmisiä, jotka sanovat mielipiteensä ääneen ja oikeassa paikassa. Minusta johtaja on jollain tavalla samanlaisessa asemassa, kuin tuomari jääkiekossa: Tuo kommentointi on ”työsuhde-etu” ja kuuluu asiaan. Ja ainakin johtamisessa se myös usein auttaa tekemään parempia päätöksiä. Mitä enemmän mielipiteitä saa kuulla, sitä laajemman näkemyksen voi saada päätöksien pohjaksi. 

Jos johtaja asettuu muiden mielipiteiden yläpuolelle, ei siitä voi seurata ainakaan toimivaa vuorovaikutussuhdetta organisaatiossa. Tuo toki toimii myös toisin päin. Jos työntekijä asettuu keskustelun ”yläpuolelle” tai käyttää valtaa valittamalla/ puhumalla asianosaisen selän takana, ei toimivaa vuorovaikutusta voi syntyä. Päinvastoin. Silloin saatetaan synnyttää, kasvattaa tai ylläpitää työyhteisössä huomattavan haitallista toimintatapaa. Ajoittain olen miettinyt paljon, että tiedostavatko tuon toimintatavan omaavat henkilöt itse sen kaikkia vaikutuksia työyhteisössä? Vai ajattelevatko he johtajan selän takana valittamisensa olevan ihan harmitonta ja työntekijän oikeus?

Selvää lienee kuitenkin se, että jos ajatuksensa sanoo ääneen (oikeassa paikassa ja oikealle henkilölle) tulee yleensä päätöksen tekoa ajatellen paremmin kuulluksi ja voi vaikuttaa asioihin enemmän, kuin olemalla hiljaa tai marisemalla ”väärille” ihmisille ”väärässä” paikassa.

Huikean mukavaa Juhannusta kaikille!