Kiitos!

Johtaminen ja pasianssi -kirjoitukseni jälkeen, olen saanut useita kommentteja ja käynyt aiheesta monta hyvää keskustelua. Kiitos niistä! Noiden kommenttien ja keskusteluiden innoittamana päätin jatkaa kirjoittamista aiheesta.

 

Tarkennettakoon nyt sekin, että minä en siis ole sitä mieltä, ettei johtajan 

toimintaa saisi kommentoida. En lainkaan. Ennemminkin päinvastoin. On mukavaa, kun kaikki eivät ole asioista samaa mieltä. Arvostan suuresti ihmisiä, jotka sanovat mielipiteensä ääneen ja oikeassa paikassa. Minusta johtaja on jollain tavalla samanlaisessa asemassa, kuin tuomari jääkiekossa: Tuo kommentointi on ”työsuhde-etu” ja kuuluu asiaan. Ja ainakin johtamisessa se myös usein auttaa tekemään parempia päätöksiä. Mitä enemmän mielipiteitä saa kuulla, sitä laajemman näkemyksen voi saada päätöksien pohjaksi. 

Jos johtaja asettuu muiden mielipiteiden yläpuolelle, ei siitä voi seurata ainakaan toimivaa vuorovaikutussuhdetta organisaatiossa. Tuo toki toimii myös toisin päin. Jos työntekijä asettuu keskustelun ”yläpuolelle” tai käyttää valtaa valittamalla/ puhumalla asianosaisen selän takana, ei toimivaa vuorovaikutusta voi syntyä. Päinvastoin. Silloin saatetaan synnyttää, kasvattaa tai ylläpitää työyhteisössä huomattavan haitallista toimintatapaa. Ajoittain olen miettinyt paljon, että tiedostavatko tuon toimintatavan omaavat henkilöt itse sen kaikkia vaikutuksia työyhteisössä? Vai ajattelevatko he johtajan selän takana valittamisensa olevan ihan harmitonta ja työntekijän oikeus?

Selvää lienee kuitenkin se, että jos ajatuksensa sanoo ääneen (oikeassa paikassa ja oikealle henkilölle) tulee yleensä päätöksen tekoa ajatellen paremmin kuulluksi ja voi vaikuttaa asioihin enemmän, kuin olemalla hiljaa tai marisemalla ”väärille” ihmisille ”väärässä” paikassa.

Huikean mukavaa Juhannusta kaikille!

Verkostoissa piilee ratkaisuja

Kukapa ei olisi ajoittain miettinyt työn haasteellisuutta nykyisellä vauhdilla kehittyvässä työelämässä. Minä ainakin olen. Työ haastaa minua jatkuvasti monella tavalla. Me saamme varmasti kaikki opetella uudenlaisia työtapoja, totutella toimimaan verkostoissa ja yhteistyössä laaja-alaisesti entistä enemmän. Verkostoissa toimiminen on toisaalta ajoittain haastavaa mutta samalla myös erittäin hedelmällistä tulosten, kehittymisen ja oman oppimisen kannalta. Verkostoissa toimiminen on kuitenkin nykyaikaa, ainakin minun mielestäni ja samalla edellytys jatkuvalle kehittymiselle.

Joskus kohtaamme elämässämme hetken, jossa omat keinot on käytetty tai tarvittavaan asioiden edistymiseen tarvitaan muiden mielipiteitä. Viimeistään silloinhan me käännymme ystäviemme puoleen ja pohdimme asioita yhdessä saadaksemme asioita eteenpäin. Minusta työelämässä verkostoituminen ei ole tämän kummallisempi asia. Organisaatiotkin tulevat joskus kohtaan, jossa pelkästään omalla osaamispääomalla toimien keinot on käytetty tai asiat eivät etene riittävästi haluamaamme suuntaan.

Työelämässä voidaan toki hakea koulutuksella lisää osaamista mutta se saattaa olla hidasta. Erilaisten koulutusten todellinen vaikutus työhön ja sen kehittämiseen on käytännössä mielestäni melko olematonta. Vaihtoehtona koulutukselle osaamispääoman lisäämiseen on uuden henkilöstön rekrytointi. Rekrytointi on kuitenkin kallista, aikaa vievää, epävarmaa ja henkilöstökuluja kasvattavaa. Lisäksi sen hyödyt realisoituvat hitaasti.

Luomalla ja hyödyntämällä erilaisia verkostoja voidaan saavuttaa melkoisia hyötyjä. Miksi pitäisi keksiä polkupyörä uudestaan? Jos jossain on ratkaistu ongelma tai tehdään asioita paremmin, kuin minä teen, eikö ole yksinkertaisinta ottaa siitä oppia? Kukaan meistä ei kuitenkaan liene niin täydellinen, että tekisi kaiken paremmin kuin muut.