Päättäjien keskusteluita ja uutisointia seuranneena ei voi
välttyä ajatukselta, että järjestelmä on tekemässä palveluiden tuotannosta
entistä kalliimpia. Vanhuspalvelulain uudistamisen yhteydessä on käyty laajaa keskustelua henkilöstömitoituksesta. Olisiko kuitenkin niin, että eräs tärkeä
asia, asiakas on unohtunut?
Jos henkilöstömitoitus määritellään nykyisten suositusten
kanssa samalla tavalla, se perustuu asiakaspaikkojen määrään. Siis sänkyjen
määränkö pitäisi ratkaista, miten paljon täytyy olla hoitajia? Sillä ei ole
nykysuosituksissa, eikä julkisuudessa vanhuspalvelulain valmistelusta käydyssä
keskustelussa ymmärrykseni mukaan arvoa, onko sängyssä hoidettava asiakas vai
ei, tai mitä hänen hoitonsa vaatii.
Jos näin edetään lain valmistelussa ja ajatusta levitetään
muuallekin, kuin vanhuspalveluihin tulee sosiaali- ja terveydenhuollonpalvelujärjestelmästä
järjettömän kallis kaikille. Jos työntekijöitä on palkattava vain siksi, että nille voi mahdollisesti olla käyttöä, ei toiminta kuulosta kovin järkevältä. Tuo on kuitenkin arkipäivää sosiaali-ja terveysalalla.
Jos taas halutaan tehdä asioita nykyaikaisesti =
joustavasti, järkevästi ja taloudellisesti, olisi henkilöstömitoituksen
perustuttava ehdottomasti asiakasmäärään tai niiden vaativuuteen. Hoidettavien vanhusten määrän tulisi
olla tekijä, joka määrittelee vanhuspalveluiden henkilöstötarpeen. Ei kai tyhjä
sänky hoitoa tarvitse, vaikka julkisuudessa onkin väitetty tällaisen mitoituksen parantavan jopa hoidon laatua? Ajattelemallani muutoksella saataisiin aikaan resurssien
kohdentuminen nykyistä paremmin kaikissa sosiaali- ja terveyspalveluissa ja
voitaisiin taata, että kenenkään ei tarvitse maksaa tyhjästä.
Jo nykyisen suosituksen ollessa käytännön toiminnan
ohjaajana on nähty, että käyttöasteen jäädessä vajaaksi asiakaspaikkoihin
perustuva henkilöstömitoitus on aiheuttanut kustannusten osalta ongelmia. Lasku
tästä lankeaa luonnollisesti kunnille ja veronmaksajille. Nykykäytäntö on
aiheuttanut myös yksiköiden lakkauttamisia ja yksityisten palveluiden
tuottajien konkursseja, ellei asiakaspaikkoja ole saatu täytettyä riittävän
nopeasti. Näin myös hoidettavat asiakkaat ovat joutuneet kärsimään vanhuspalveluissa,
joutuessaan muuttamaan omasta ”kodistaan”.
Uudistaisin kyllä tässä kohdassa ajattelua hieman, entä
sinä?
Äskettäin julkaistiin kirja "Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistaminen". Kirjoittajina Turun sosiaali- ja terveystoimen palvelutuotantojohtaja Petri Virtanen ja Lapin yliopiston hallintotieteiden professori Jari Stenvall (Mainiemen ex-sivari!)
VastaaPoistaKirjassa tuodaan esille teesejä, joita sinäkin olet käsitellyt. Keskeistö näyttää olevan, että rahaa ei tule lisää mutta tarpeet lisääntyvät. Yhtälön ratkaisuna nähdään uudet tavat toimia. Asiakkaita, kuntalaisia ja työntekijöitä kannattaa kuunnella. Palveluiden suurkuluttajia pitää tutkia ja tarkastella erityisesti: esim. Turussa noin 7 % asukkaista käyttää 70 % palveluista.
Palvelujen tuottajat ovat usein ihastuneita tuottamiinsa palveluihin ja pitävät osaamisestaan tietenkin kynsin hampain kiinni. Vanhan käytännön jatkuminen pyritään luonnollisesti varmistamaan. Se luo turvallisuutta. Muistan kun laadimme päihdetyön laatusuosituksia. Työryhmämme halusi jättää suositukset työntekijöiden määristä pois, mutta esim. keskusliitto halusi lukumääräsuositukset mukaan. On niistä tavallaan ollut hyötyäkin hallinnon kanssa keskusteltaessa, kun koulutetun työntekijäjoukon määrät olivat mitä olivat. Nykyään suositukset varmaan sisältäisivät enenmmän tekstiä vaikuttavuudesta. Terv. RM
Mainitsemasi kirja on lukemisen arvoinen. Turku ei liene ainoa kaupunki, jossa pieni osa väestöstä käyttää suurta osaa palveluista.
PoistaOlemme huomanneet samaa ilmiötä käytännössä myös muissa kaupungeissa palveluita kehittäessämme. Yhtenä syynä tähän löytyi asiakastyön päällekkäisyydet. Usein samaa asiakasta hoidettiin useammassa palveluyksikössä ilman, että yksiköt tiesivät toistensa tekemästä työstä. Tuollaisissa kohdissa työnjaosta sopimalla voitaisiin mahdollistaa palveluissa jonojen lyhentymistä ja asiakkaiden asioiden tehokkaampi hoito.
Päihdepalveluiden laatusuositukset ovat mielestäni saattaneet palveluita eteenpäin mutta niitä voisi piakkoin päivittää. Etenkin asiakkaiden osallisuuden vahvistamisessa niillä voisi olla merkittävä vaikutus tulevaisuudessa.