Maailmalla, Euroopassa ja Suomessa kaikilla aloilla, jopa
sosiaali- ja terveysalan palveluiden tuotannossa on siirrytty aikaan, jossa
tavanomaisella palvelulla/ tuotteella ei välttämättä menestytä. Täytyy ylittää
tavallisuus/ keskinkertaisuus. Ei riitä, että tehdään niin kuin on aina
ennenkin tehty (jos on tarve menestyä tai pärjätä aiempaa paremmin), nyt pitää olla hyvä ja kehittyä. Niin totta, jopa minun
työssäni.
Lenita Airisto paukautti tuon totuuden pöytään Porissa
SuomiAreenalla 18.7. Sitten kaivettiin hieman tarkoituksellista
väärinymmärrystä ja haloo oli valmis. Ilta-Sanomat kirjoitti 19.7. ”Kansa
raivostui Lenita Airiston tavispuheista”. Netissä Ilta-Sanomat kirjoitti: Nyt jyrähti: Lenita: Tavis on luuseri. Lenitan puheissa on kuitenkin hieman pohtimisen
aihetta.(Lenita itseasiassa taisi tulkita alkuperäistä Thomas L. Friedmanin kolumnia palveluihin ja tuotteisiin kohdistuen mutta hieman provokatiivisella käännöksellä)
Kilpailu lisääntyy joka alalla, myös sosiaali- ja
terveyspalveluissa. Kunnat ostavat luonnollisesti parasta mahdollista palvelua
hinta-laatusuhteessa. Niinhän me kai kaikki teemme, kun jotain ostamme.
Valitsemme jonkinlaiset kriteerit hankinnalle ja sitten marssimme kaupoille.
Tavallisuus/keskinkertaisuus erottuu silloin harvoin joukosta, etenkään jos on
vielä kyseessä kallis tuote (sanottakoon nyt, että sosiaali- ja terveyspalvelut ovat kalliita aina niitä
ostettaessa, paitsi palveluiden tuottajien mielestä).
Jos asiaa ajatellaan pidemmälle kuin yksittäisenä
palveluna, niin on pohdittava kuka sen palvelun oikeasti tuottaa?
Organisaatiohan ei taida sinällään tehdä yksin mitään. Johto yksin ei voi tehdä mitään. Kaikki
tapahtuu loppujen lopuksi asiakastyötä tekevien ihmisten toimesta. Siis
kaikkien työntekijöiden on yksilöinä ylitettävä tavallisuus/ keskinkertaisuus
ja on kehitettävä työtä, jos on tarve menestyä aiempaa paremmin. Vain tällä
tavoin voidaan saavuttaa kokonaisuus, joka on aiempaa/ muita parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti