Luovuudella tulokset lentoon

Kuva: Beverly & Pack

Muilta aloilta haettavien uusien ajatusten ja ideoiden lisäksi sosiaali- ja terveysalan kehittämistyötä voidaan uudistaa tuloksellisemmaksi suhtautumalla siihen luovana työnä.

Kehittämistyö millä tahansa alalla on luovaa työtä tai ainakin sen pitäisi olla voidakseen saavuttaa arvokkaita onnistumisia. Kehittämistoiminnalla kun lienee tarkoitus luoda uusia ratkaisuja? Sosiaali- ja terveysalan ei siis pitäisi erottua muista sen kehittämiseen usein nyt liitetyllä byrokratialla.

Tämä ajattelutapa haastaa voimakkaasti kehittämistyöntekijöitä, jotka usein tulevat kehittämistyöhön perustyöstä, joka on kaikkea muuta kuin luovuutta edistävää. Ajattelutapa haastaa myös kehittämisen johtoa ja sen ohjausjärjestelmää, jotka perinteisesti toimivat nekin aivan toisenlaisessa moodissa.

Perinteisen toimintatapamme yhteen sovittaminen luovuuden ja sen edistämisen kanssa ei ole aivan ongelmatonta. Päivittäinen toimintamme ja johtamisemme sosiaali- ja terveysalalla ei yleensä mahdollista tai edistä mitenkään luovaa työskentelyä, vaan ennemminkin estää sitä. Täytynee taas kerran katsoa peiliin. Kehittämisen parissa työskentelevien täytyisi siis osata ja uskaltaa irrottautua perinteistä.

Kuva: Ross Orr

Johdon ja ohjausjärjestelmän tulisi antaa kehittämisessä luovuudelle tilaa, mahdollistaa se ja edistää sitä. Luovan työn johtamisessa toimii huonosti alaamme "vaivaava" johtamiskulttuuri. Mikäli kehittämisen johto, sitä ohjaava järjestelmä tai molemmat ovat esteenä luovuuden mahdollistumiselle, ei kehittämistoiminnan tuloksienkaan voi odottaa lähtevän lentoon.

Kannammeko vastuumme?

kuva: Grufnik

Olen pitkään väittänyt, etteivät sosiaali- ja terveysalan ongelmat ole ratkaistavissa pelkästään nyt alalla olevalla ajattelulla. Eivätkös nuo ongelmat juuri sillä ajattelu- ja toimintatavalla ole syntyneet? On siis etsittävä aktiivisemmin uudenlaisia ratkaisuja. Lisäksi on katseltava avarakatseisesti muille toimialoille, jotta voimme löytää uudenlaisia vaihtoehtoja, kokeilla ja soveltaa niitä. Pitäisikö meidän vapautua vanhoista tavoistamme?

 Lomaa odotellessani olen pohdiskellut vastuutamme palveluiden tuottajina ja kehittäjinä: Julkisten palveluiden tuottajina ja kehittäjinä vastuumme kansalaisille veronmaksajina sekä asiakkaina vaatii meitä tekemään asioita paremmin ja tehokkaammin. Tuskin olemme missään asiassa niin hyviä, ettemme voisi tehdä niitä vielä paremmin. Tämä on syytä muistaa myös sosiaali- ja terveyspalveluita tuottaessamme ja kehittäessämme.

Alan kehittämistyöntekijöiden ja johdon pitää seurata eri aloilla tapahtuvaa kehitystä ja kehittyä jatkuvasti itsekin. Heidän täytyy uudistaa työtapojaan, asenteitaan ja ajatuksiaan avarakatseisesti välttyäkseen jämähtämästä paikoilleen. Jos työntekijä jämähtää, mikään ei liiku. Ilman uudistumista emme tuota kehittämistoiminnalla riittävästi.   

Meidän on myös nykyistä painokkaammin etsittävä ratkaisuja edessä oleviin tulevaisuuden ongelmiin. Nykyinen kehittämistyö kohdistuu suurimmaksi osaksi tänään käsissämme olevien ongelmien ratkaisemiseen. Muutostahdin kiihtyessä ympärillämme tulee mieleen, että ovatko hankkeen saavutukset osaksi valmistuessaan jo ratkaisuja eilisen ongelmiin?

Aurinkoista ja lämmintä kesää!

Kehittämistä uudistettava rohkeasti!

Sosiaali- ja terveysalan kehittämistoiminnalle on paradoksaalista, että palveluita ja toimintaa pyritään kehittämään monin eri tavoin mutta harvoin kuulee tosissaan mietittävän kehittämistoiminnan uudistamista. Kaikki tietävät, että alan kehittämistoimintaa moititaan tehottomaksi mutta mikä on muuttunut? Kehittämishankkeiden vaikuttavuus ei parane vain hankeohjausjärjestelmää kehittämällä.

Kehittämistoiminnan tulisi olla ennakkoluulottomasti ajanhermolla ja kehityksen eturintamassa voidakseen vakuuttavasti auttaa palveluita kehittymään kohti tulevaisuutta. Vai miltä kuulostaa vanhanaikainen kehittämishanke uudistamassa ja kehittämässä palveluita nykyaikaiseksi?

Kehittämistoiminnan uudistamistarve tulisi ymmärtää nykyistä paremmin myös hankeohjausjärjestelmässä ja hankerahoituksesta päättävissä elimissä. Jos näin ei ole, käynnissä olevia ja valmisteltavia hankkeita ohjataan tahattomasti toimimaan vanhalla mallilla. Lisäksi uudenlaista toimintamallia hyödyntävän hankkeen valmistelussa joudutaan ottamaan suuri riski siitä, että vanhaa ajattelumallia suosivat rahoituksesta päättävät elimet myöntävät hankerahoituksen vain perinteisesti toimiville hankkeille. Viime vuosilta on kuitenkin onneksi esimerkkejä myös siitä, että tuo riski kannattaa ottaa. Liian harvat vain ryhtyvät kokeilemaan onneaan.

Vanhan toimintamallin suosiminen on erityisessä ristiriidassa sen kanssa, että samaan aikaan sekä rahoittajat, että hankeohjausjärjestelmä vaativat aikaisempaa parempia ja pysyviä tuloksia kehittämistoiminnalta. Tämä  luonnollisesti tarkoittaa kehittämistoiminnan uudistamista. Kehittämistoimintaa onneksi pyritään nykyisin uudistamaan jonkin verran. Siltä osin suunta on oikea mutta sitä pitäisi uudistaa huomattavasti nykyistä rohkeammin, nopeammin ja voimakkaammin.