Suunta kääntyy?

Koko viimevuoden ajan tasaisesti kertynyt alijäämä taloudessa näyttäisi olevan kääntymässä. Mainiemen kuntoutumiskeskuksessa alkuvuoden aikana tehty kova työ sai arvoisensa päätöksen ensimmäisen vuosineljänneksen päätyttyä. Luja usko kehittämistoimenpiteiden vaikutuksiin talouden suunnan korjaamisessa sai vahvistuksen alkuvuoden tuloksessa.  Kuluvan vuoden ensimmäinen neljännes toteutui talouden osalta positiivisena. Monien kehittämisprosessien ohella käynnistetty talouden vakauttamisohjelma osoitti jo alkuvuodesta merkkejä tuloksista suunnan kääntämisessä.

Positiivinen tulos ei ole sattumaa, eikä syntynyt itsestään. Mainiemen kuntoutumiskeskuksen työntekijät ovat osoittaneet upeaa sitoutumista yhteiseen tavoitteeseen, ideoineet ja tehneet kovasti töitä tuon tuloksen eteen. Vuoden ensimmäisessä valtuuston kokouksessa sain ottaa vastaan koko henkilökunnalle kuuluvan kiitoksen työpanoksesta alkuvuoden aikana. Olipahan kerta kaikkiaan mukava hetki. Tyytyväisyys, helpottuneisuus ja kiitollisuus koko henkilöstöä kohtaan valtasivat mieleni valtuuston jäsenten palautetta kuunnellessani.

Tuon tunteen olisin mielelläni suonut koko joukon saavan kokea. Valtuuston kokouksen jälkeisessä henkilökunnan palaverissa yritin sitten välittää nuo terveiset, kiitokset ja kiitollisuuteni eteenpäin. Epätoivoinen yritys. Asiat ja sanat välitin, tunne taisi jäädä minulle kaikessa kykenemättömyydessäni sitä ilmaista. 

Alkuvuoden onnistumisesta huolimatta ei ole syytä ryhtyä heilumaan toreilla voittajana, kuin korkeintaan jääkiekon maailmanmestaruuden osalta. Työ jatkuu ja vuodesta on kolme neljännestä jäljellä. Alkuvuosi antoi lisää uskoa onnistumisesta, vaikka Mainiemen kuntoutumiskeskus kärsiikin valtavasti kehittämishankkeiden maksatusjärjestelmän jälkeenjääneisyydestä.

Ongelma kehittämisrahoituksesta

Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishankkeille myönnettävä valtionavustus saattaa aiheuttaa ongelmia. Kuulostaa aika hullulta mutta on arkipäivää. KASTE-ohjelma toi sosiaali- ja terveydenhuoltoon suuret alueelliset kehittämishankkeet aiemmin toimineiden lukuisten pienten hankkeiden tilalle. Muutos antoi mahdollisuuden kehittämistoiminnan alueelliselle yhtenäistymiselle, kuitenkin niin, että paikalliset palvelurakenteet ja kehittämistarpeet voidaan yhä huomioida toiminnassa. Jotain kuitenkin unohtui.

Pienempiä kehittämishankkeita ja projekteja varten luotu valtionavustusten maksatusjärjestelmä toimi tarkoituksessaan hyvin, kunnes hankkeiden koko kasvoi moninkertaiseksi. Kehittämistoiminnan uudistuksessa hankkeiden ohjausjärjestelmää kehitettiin hyvään suuntaan. Tuolloin olisi ollut luonnollista, että kehittämishankkeiden maksatusjärjestelmääkin olisi kehitetty.

 Vaikka hankkeiden talous ja kehittämishankkeista toimijoille kertyvät kustannukset moninkertaistuivat, hankkeista kertyvät kustannukset on edelleen mahdollista hakea maksatuksessa takaisin vain kaksi kertaa vuodessa. Näin ollen kehittämishankkeita tai sen osia hallinnoiville toimijoille saattaa kertyä useiden satojen tuhansien eurojen kustannukset, joita vastaan valtionavustuksen osuuden voi hakea jälkikäteen. Nykyisessä taloustilanteessa, etenkin pienemmille toimijoille tämä käytäntö on kestämätön.

Ei liene kenellekään yllätys, että halukkaat toimijat kehittämishankkeiden tai niiden osien hallinnointiin ovat käyneet vähiin. Yksipuolinen hankkeiden hallinnointi ei ole pidemmän päälle hyväksi. Se ei edistä alueellista tasapainoa kehittämistoiminnassa, eikä myöskään toiminnan monipuolisuutta. 

Maksatusjärjestelmän jälkeenjääneisyys saattaa heikentää ohjelmakokonaisuuden ja kehittämishankkeiden vaikuttavuutta sekä rapauttaa samalla hanketta hallinnoivien tahojen omaa kehittämistoimintaa. Mikäli kehittämishanke tai sen osa toteutetaan suunniteltua pienempänä tämän maksatuskäytännön vuoksi, on selvää, että hankkeen vaikuttavuus pienenee. Jos näin käy useammassa hankkeessa, näkyvät seuraukset jo koko KASTE-ohjelman tuloksissa ja vaikuttavuudessa.

Samainen järjestelmässä piilevä ongelma saattaa myös lamauttaa ainakin osittain toimijoiden omaa, hankkeen ulkopuolella tapahtuvaa kehittämistoimintaa. Jos suuri osa toimijan varallisuudesta on käytännössä varattuna kehittämishankkeesta kertyviin kustannuksiin, ovat investointihalut muuhun toimintaan luonnollisesti aikatavalla katoavaisia.

kuvan lähde

Pätkäkehittämisestä eteenpäin

Lyhytjänteinen kehittämistoiminta vaikuttaa sosiaali- ja terveysalan kehittämisen tuloksellisuuteen, heikentäen sitä merkittävästi. Alalla kaivataan monin paikoin toimintatapojen, toimintakulttuurin ja asenteiden muutosta, joka ei tapahdu katkaisijasta kääntämällä. Muutosta kaivataan myös kehittämiseen. Kehittämistoiminnan rahoitukseen pitää löytää nykyistä pysyvämpiä ratkaisuja jos halutaan parantaa sen vaikuttavuutta.

Lyhyen aikavälin kehittämistoiminta synnyttää ongelman, jota ei usein huomata. Laaja-alaisen kehittämistyön käynnistysvaiheessa toimintaan joudutaan aina sijoittamaan panoksia enemmän kuin siitä saadaan hyötyä. Pelkästään työntekijöiden rekrytointi, paikallisten toimijoiden kanssa verkostoituminen, toiminnan ja viestinnän käynnistäminen vievät paljon aikaa.

Tämä panos-tuotos -hyötysuhde kääntyy ennen pitkään jos kehittämistoiminta on tuloksellista ja onnistuu hyvin. Kehittämistoiminnan aikaansaamat hyödyt kasvavat yhä suuremmiksi siihen käytettyä panosta kohti, mitä pidemmälle edetään.

Sosiaali- ja terveysalan kehittämishankkeet usein päättyvät vaiheessa, joissa hyötysuhde on kääntynyt ja toiminnalla voitaisiin saada yhä kasvavia hyötyjä aikaan. Sitten alkaa ehkä uusi hanke ja kaikki käynnistyy alusta.

Pahimmillaan tässä välissä kadotetaan käytännössä syntynyt kehittämisosaaminen, paikallisten palveluiden tuntemus ja alueelliset sekä valtakunnalliset kontaktit. Hankeväsymys jatkuvasti vaihtuvia hankkeita ja hanketyöntekijöitä kohtaan kasvaa alan toimijoiden parissa huolestuttavasti, silti siihen ei juurikaan kiinnitetä huomiota. Pätkäkehittämisen aiheuttama hankeväsymys saattaa heikentää jo lähitulevaisuudessa hankkeiden vaikuttavuutta entisestään.

Nykyisin, kun hankkeissa saavutettavien tulosten juurruttaminenkin koetaan monin paikoin suureksi ongelmaksi, olisi todella syytä keskustella pidempiaikaisesta kehittämistoiminnasta jonka hanke vain käynnistäisi ja saattaisi vauhtiin. Tämän tavoitteen eteen tulisi tehdä kovaa työtä ja valtionavustuspäätösten tulisi siihen tehokkaammin tukea ja ohjata.

Vaikka puhun pitkäjänteisen kehittämisen puolesta en tarkoita, että automaattisesti pitäisi luoda nykyistä pidempiä hankkeita. Hankearvioinnilla tulisi ensin pystyä osoittamaan riittävästi pysyviä tuloksia, uusia toimivia käytäntöjä ja ympäristönsä arvostus. Näin hankkeiden ja sen kaikkien osien pitäisi ansaita jatkorahoituksensa mm. tulosten ja vaikutusten perusteella. Hankkeet tai sen osat, jotka eivät pysty osoittamaan riittävästi tuloksia tulisi lopettaa ja suunnata rahoitus uudelleen.

Hankkeita uudistettaessa pitäisi muistaa, että on tehokkaampaa ja taloudellisempaa lanseerata olemassa olevalle hankkeelle uusi sisältö kuin käynnistää kokonaan uusi hanke. Jos nuo alkuvaiheen ponnistelut jäisivät edes osittain pois ja päästäisiin nopeammin kehittämistoimintaan tulee väkisin mieleen pysyvän kehittämistoiminnan edut esim. osaamiskeskusten tai KASTE-alueiden johtoryhmän alaisessa kehittämisyksikössä, jossa kehittämistoiminnan kohteet, sisällöt ja osa henkilöstöstä vaihtuisivat aika ajoin.

Nyt olisi aika miettiä ratkaisuvaihtoehtoja pysyvän kehittämistoiminnan mahdollistamiseksi.

kuvan lähde

Minä ja Mainiemi uuteen aikaan

Vuoden 2010 lokakuussa tulin valituksi Hämeen päihdehuollon kuntayhtymän johtajaksi, tehtävä alkaisi vuoden vaihteessa. Oli aika valmistautua suureen muutokseen.

Suuntani muuttuisi kohti pitkäjänteistä kehittämistä ja pysyvää työtä. Silloisen ajatukseni mukaan pääsisin edelleen johtamaan tavallaan kehittämistyötä mutta nyt pysyvässä, osaavassa, edistyksellisessä organisaatiossa ja pitkäjänteisesti. Voisin hyödyntää kehittämisosaamistani, jatkaa ja luoda kehittämisprosesseja, joille voisi antaa aikaa ja tukea riittävästi. Voisin oikeasti olla osa kehittämisen kokonaisuutta, jolla voidaan saavuttaa huomattavasti parempia tuloksia kuin lyhytjänteisellä pätkäkehittämisellä, joka hanketyöllä hoidettua sosiaali- ja terveysalan kehittämistä vaivaa.

Vuoden vaihduttua oli aika. Tullessani töihin ymmärsin konkreettisesti hiljaisen tiedon merkityksen. Onneksi edeltäjäni on kärsivällisesti vastannut puhelimeen ja kysymyksiini monista asioista. Myös toimiston henkilökunta on varmasti saanut yliannoksen erilaisia tiedusteluitani lukuisista asioista.

Monilta ihmisiltä saamastani suuresta avusta (josta olen sanoin kuvaamattoman kiitollinen) huolimatta työpäiväni venyivät, istuin toimistolla illasta toiseen. Tästä saan kyllä syyttä itseäni ainakin osittain, halusin perehtyä asioihin nopeasti ja päästä asioissa eteenpäin heti. Ajattelin, että jos tekemällä oppii, niin paljon tekemällä oppii nopeasti.

Muutoksen suuruuteen vaikutti myös se, että vuoden vaihteessa siirrettiin Mainiemen kuntoutumiskeskuksen talous- ja henkilöstöhallinnon palvelut ostettavien palveluiden osalta uudelle, kilpailukykyisemmälle palveluntuottajalle. Tämä tarkoitti koko talossa 6 uuden tietojärjestelmän ja ohjelman käyttöönottoa.

Näin jälkikäteen olen monesti miettinyt vuoden ensimmäisiä viikkoja, jotka tuntuvat yhäkin melko sekavilta. Kaikkea en ole ehtinyt tekemään lainkaan niin hyvin kuin olisin halunnut. Nyt olen kuitenkin tyytyväinen, voin olla henkilökunnan tukena oikeasti ja asioissa päästään vauhdilla eteenpäin.