Olet
ehkä törmännyt viime päivinä uutiseen, joka kertoo nuorten parissa levinneestä
väkivalta-aallosta Helsingissä. Minä ainakin olen. Uutisoitu toiminta ylittää ymmärryskyvyn
ainakin minun kohdallani. Silmitöntä väkivaltaa on aina vaikea käsittää mutta
miksi pitäisikään. Oleellisempaa lienee se, mitä asioille tehdään ja miten tehdään sekä
miten tuollaisen ennaltaehkäisy voitaisiin hoitaa.
Tässä
tapauksessa en kyllä ymmärrä myöskään poliisin kommentointia aiheesta
julkisuudessa esim. tämän päivän uutista aiheesta. Arvostettu ja korkea-arvoinen
poliisi toteaa, että heillä ei ole keinoja tehdä yhteistyötä sosiaalihuollon,
terveydenhuollon tai koulun kanssa nuorten tilanteeseen puuttumiseksi. Tai,
että nuoren rikoskierteeseen ei voida puuttua. Siis mitä?
Keinoja
on kyllä olemassa, jos niitä halutaan käyttää, kehittää ja jos niistä
aiheutuvat kustannukset ollaan valmiit hyväksymään. Vihjeeksi Helsinkiin voin
kertoa, että ainakaan Hämeessä ongelman ratkaiseminen ei ole ollut mahdotonta
tai liian kallista mutta tehokasta kylläkin. Se on ratkaistu
Ankkuri-toiminnalla.
Lainsäädäntöä
on kyllä turha syyttää, jos Hämeessä asia on osattu hoitaa. Ei kai Hämeessä ole
eri lait, kuin pääkaupungissa? Hämmästyttää ja mietityttää, missä on ongelman
todellinen syy, kun sitä ei haluta tai osata ratkaista. Moniammatillinen
yhteistyö sille kuuluvaan arvoonsa ja osaaminen käyttöön, niin alkaa sujua.
Tekisi
niin mieli sanoa, että päät pois sieltä minne aurinko ei paista ja katseet myös
pääkaupunkiseudun ulkopuolelle mutta en taida kuitenkaan… Olisihan se aika jyrkkä ja provokatiivinenkin tulkinta asioista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti