Melko usein olen kuullut erilaisia pohdintoja palautteen
antamisen vaikeudesta ja erityisesti sen vastaanottamisesta. Koska en itsekään
ole mestari tässä(kään) lajissa, on asia aina välillä mielessäni. Mikähän siitä
tekee niin vaikeaa? Olisikohan mahdollista, että me itse teemme siitä
vaikeampaa, kuin se oikeasti on. Asiallisen palautteen antaminen, tai sen
asiallinen vastaanottaminen on kuulemma suomalaisille vaikeaa, ainakin rakentavan
sellaisen. Kuultuja ja koettuja esimerkkejä on varmasti kaikilla ja vaikka
kuinka paljon ravintolan tarjoilijalle annetuista palautteista alkaen.
Huomaan joskus ihmetteleväni miksi palautteen antaminen ja
vastaanottaminen on niin kovin vaikeaa vaikka kaikki osaavat keskustella.
senhän pitäisi olla vain yksi
vuorovaikutustilanne muiden joukossa. Olemmeko itse ladanneet sanan
palaute niin täyteen negatiivista energiaa ja ajatuksia, että se ei vaan voi
olla normaali tilanne?
Palautteen antaminen on kuitenkin yksinkertaista. Kuulin
eräässä aihetta käsittelevässä keskustelussa keväällä suuren viisauden:
”Jokainen voisi varmaan miettiä, miten haluaisi itse saada palautetta
toiminnastaan ja toimia palautteen antamisessa sen mukaisesti myös muita
kohtaan”. Niinpä! Vielä kun muistaisimme
tämän.
Palautteen vastaanottamisen vaikeudessa minua hämmästyttää
se, että kaikki me kuuntelemme sujuvasti toistemme mielipiteitä mutta
palautteen vastaanottamisen koemme hankalaksi. Olenkohan itse jotenkin
yksinkertainen, kun ajattelen palautteen olevan jonkun toisen mielipide
toiminnastani, jonka pohjalta minun tulee tarkastella toimintaani?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti