Jos ei ole sosiaali- ja terveysalan asiakaspalvelussa hurrattavaa, niin miten mahtaa olla palautteen, reklamaatioiden ja valitusten käsittelyn laita? Suljemmeko oven palautteelta?
Jos asiakas on tyytymätön saamaansa palveluun, saako hän äänensä kuuluviin? Vai olemmeko me niin loistavia osaajia, ettei meidän tekemisemme voi mennä väärin koskaan? Olisiko kuitenkin aiheellista olla vetämättä herneitä nenään, jos joku on kanssamme erimieltä ja haluaa palvelusta valittaa/ antaa palautetta?
Minusta tuntuu, että monesti sosiaali- ja terveysalalla työskentelevien mielestä on ”hankala asiakas”, jos hän on palvelusta eri mieltä sen tuottajan kanssa. Mehän kyllä tiedämme mitä teemme ja jos ei kelpaa niin sitten ei kelpaa. Tuntuuko tutulta? Ikävää mutta usein todellisuutta.. Vaikka alamme henkilöstö osaa vatia kuulluksi tulemista, jos on itse tyytymätön jossain saamaansa palveluun, se ei vain tunnu valuvan käytännöksi omassa työssä. Mielenkiintoinen ajatus, jos minua pitää kuulla mutta kun minä olen samassa tilanteessa, minun ei tarvitse kuulla.
Minä olen lähtenyt ravintolasta jokin aika sitten hyvällä mielellä, vaikka koin saaneeni huonoa palvelua. Tarjoilija pahoitteli seurueellemme tapahtunutta ennen kuin kukaan ehti asiasta edes hänelle mainita. Hän myös tarjosi hyvityksen, ja taas oma-aloitteisesti, kukaan ei ehtinyt sitä häneltä kysymään. Ei taida olla ihan arkipäivää sosiaali- ja terveyspalveluissa, että huomaamme omat virheemme, pahoittelemme tapahtunutta asiakkaalle ja tarjoamme hänelle hyvitystä? Mutta voisiko olla tulevaisuudessa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti