Johdon päässä ja palveluissakin vaihtuu vuosi

Vuoden vaihtuessa lupaan usein kaikenlaista, suunnittelen parantavani asioiden tilaa nykyisestä. Niin aion tehdä nytkin. Onhan kaikkien kai aina välillä pysähdyttävä pohtimaan milloin minkäkin asian nykytilaa ja omaa tyytyväisyyttä siihen.

Lupaukset ja suunnitelmat antavat uusia suuntia niiden asioiden kohdalla, joihin en ole tyytyväinen. Kaikkeen en tietenkään voi vaikuttaa mutta valinnat ovat omiani ja niistä saan kantaa vastuun. Muutos antaa siis mahdollisuuden lisätä tyytyväisyyttä, myös palveluiden kehittämisessä. En näe mitään järkeä olla tekemättä mitään vain siksi, etten kuitenkaan voi kaikkeen vaikuttaa. Tai siksi, ettei kaikki suunnittelemani kuitenkaan onnistu. 

Muutoksen suunnittelun aloittaminen vaatii kolmea asiaa; muutosvalmiutta, halua muutokseen ja rohkeutta sen toteuttamiseen. Muutoksella on mahdollista saavuttaa uusi suunta tulevaisuuteen. Sosiaali- ja terveysalalla ei taideta tulevanakaan vuonna nähdä kovin laajaa muutosta, uudistumista tai kehitystä mutta yksittäisiä muutoksen edistäjiä kuitenkin onneksi on aiempaa enemmän.

Miten on sinun laitasi? Haluatko odotella tulevaisuuttasi ja kulkea vain virran vietävänä, vai oletko valmis tekemään tulevaisuuttasi, työssäsi ja omassa elämässäsi?

Hyvää Uutta vuotta!

Merta edemmäs kalaan?

Tätä kirjoittaessani istun Orlandossa ja ihmettelen maailmaa vieraassa maassa ja kulttuurissa, ensimmäistä kertaa yhdysvalloissa.

Kaikesta sitä voikin oppia kaikkea. Eniten olen matkallani ehkä kuitenkin oppinut itsestäni. Takana muutama viikko omatoimimatkailua, irti arjen rutiineista (ja jouluruuhkasta), turvallisesta ja tutusta ympäristöstä toimintatapoineen tekee näemmä ainakin minulle hyvää. Toivon tuovani täältä muutamia juttuja mukanani kotiin ja epäilemättä töihinkin. Omituisen kauas piti lähteä tälle opintomatkalle.

 

Muutamassa aiemmassa kirjoituksessa olen pohtinut asiakaspalvelua ja kuvitellut entisenä ravintola-alan ammattilaisena tietäväni mitä on todella hyvä palvelu. Suomessa osataan monissa paikoissa palvella mutta todella hyvään asiakaspalveluun on matkaa pitkästi. Täällä voit tuntea itsestäsi todella välitettävän mm. kaupoissa ja ravintoloissa. Sinua halutaan auttaa ja ystävällisyys on sanoin kuvaamatonta mutta kuitenkin samalla kohteliasta ja olematta ärsyttävää tai muuten mukavuusrajan ylittävää. Nyt tiedän mitä on loistava palvelu.

Ystävällisyys täällä yllättää suomalaisen muutenkin. Minunkin voinnistani, kotimaastani ja ties mistä ollaan täällä kiinnostuneita ihan vieraiden ihmisten toimesta. Mukavia keskusteluja olen käynyt lukuisten ihmisten kanssa mutta mikä tää juttu oikein on?

Voisi melkein luulla, että ihmiset ovat saneet ylimääräisen annoksen joulumieltä, jota nyt innoissaan jakavat kaikille.

Rauhallista Joulua sinulle ja läheisillesi!

Oletko sulkenut oven?

Jos ei ole sosiaali- ja terveysalan asiakaspalvelussa hurrattavaa, niin miten mahtaa olla palautteen, reklamaatioiden ja valitusten käsittelyn laita? Suljemmeko oven palautteelta?

 Jos asiakas on tyytymätön saamaansa palveluun, saako hän äänensä kuuluviin? Vai olemmeko me niin loistavia osaajia, ettei meidän tekemisemme voi mennä väärin koskaan? Olisiko kuitenkin aiheellista olla vetämättä herneitä nenään, jos joku on kanssamme erimieltä ja haluaa palvelusta valittaa/ antaa palautetta?

Minusta tuntuu, että monesti sosiaali- ja terveysalalla työskentelevien mielestä on ”hankala asiakas”, jos hän on palvelusta eri mieltä sen tuottajan kanssa. Mehän kyllä tiedämme mitä teemme ja jos ei kelpaa niin sitten ei kelpaa. Tuntuuko tutulta? Ikävää mutta usein todellisuutta.. Vaikka alamme henkilöstö osaa vatia kuulluksi tulemista, jos on itse tyytymätön jossain saamaansa palveluun, se ei vain tunnu valuvan käytännöksi omassa työssä. Mielenkiintoinen ajatus, jos minua pitää kuulla mutta kun minä olen samassa tilanteessa, minun ei tarvitse kuulla.

Minä olen lähtenyt ravintolasta jokin aika sitten hyvällä mielellä, vaikka koin saaneeni huonoa palvelua. Tarjoilija pahoitteli seurueellemme tapahtunutta ennen kuin kukaan ehti asiasta edes hänelle mainita. Hän myös tarjosi hyvityksen, ja taas oma-aloitteisesti, kukaan ei ehtinyt sitä häneltä kysymään. Ei taida olla ihan arkipäivää sosiaali- ja terveyspalveluissa, että huomaamme omat virheemme, pahoittelemme tapahtunutta asiakkaalle ja tarjoamme hänelle hyvitystä? Mutta voisiko olla tulevaisuudessa?