Karkaako korvaushoito käsistä?

 Miksi korvaushoito kuuluu hoitotakuun piiriin mutta päihdekuntoutus ei?

Entä mihin katosi alkuperäinen ajatus korvaushoidosta, kun korvaushoitolääkkeen pudotusohjelmista kohti lääkkeetöntä elämää on osin jo luovuttu?  Kuumia kysymyksiä ja kaipaavat vastauksia, mikäli korvaushoidon ei haluta karkaavan käsistä.

Nykyinen järjestelmä, jossa hoitotakuu varmistaa opiaattiriippuvaiselle päihdeongelmaiselle pääsyn korvaushoitoon on alkanut kääntymään tarkoitustaan vastaan. Pahimmillaan hoitotakuu ohjaa jo nyt asiakkaiden päihteidenkäyttöä sellaiseksi, että korvaushoitoon pääsemisen kriteerit täyttyvät.

Jos asiakas ei pääse päihdehoitoon tai hyväksymänsä avun piiriin ja kuitenkin haluaa jotain apua tai helpotusta oloonsa, on korvaushoito nykyään vaihtoehto. Asiakkaan itsemääräämisoikeus ja mahdollisuus vaikuttaa ovat siis käytännössä tältä osin ilmeisesti lisääntyneet mutta millä seurauksilla? Onko meillä nyt siis ikuisia korvaushoitoasiakkaita? Taitaa olla.

Koska sosiaalityön tai päihdetyön perusajatus ei useinkaan päättäjiä kiinnosta, voisivat kustannukset kiinnostaa. Korvaushoidon kustannukset ovat jo nyt kunnille suuria ja kasvavat jatkuvasti korvaushoidon asiakkaiden lisääntyessä.

Onkohan missään ihan tosissaan mietitty, miten paljon korvaushoidon kustannukset nousevat seuraavan 10 vuoden aikana jos kehitys ei muutu? Haluaakohan kukaan edes tietää? Kustannukset ovat nykytahdilla karkaamassa aivan käsittämättömän suuriksi.

Vuosi puolivälissä

Mainiemessä jatkettiin vuoden toisen neljänneksen aikana toiminnan ja talouden uudistuksia aktiivisesti. Talouden tilaa seurataan päivittäin tarkasti kuin joutsenemo vahtii poikasiaan.Talouden osalta toiminnan kustannuksia on saatu pienennettyä aika tavalla. Toiminnan rakenteellisten uudistusten ohella käynnistettiin odotettu asiakashuoneiden kunnostaminen pintojen remontoinnilla.   

Vuoden toinen neljännes toi talousuudistusten onnistumisista huolimatta talouden kuluvan vuoden osalta alijäämälle ja ennustaa koko vuoden osalta alijäämäistä tilinpäätöstä. Kehittämishanke noudattaa tarkasti sille laadittua talousarviota. Ongelmana on viime vuoden tapaan kuntoutustoiminnan tuottojen putoaminen hankkeen alkamisen jälkeen. Kuntoutustoiminta kattaa edelleen kulunsa mutta sen tuotot eivät kata kunnille tarjottavasta kehittämistoiminnasta kuntayhtymän maksettavaksi kertyvää omarahoitusosuutta.

Toiselle neljännekselle osuneet ennakoimattomat kuluerät loivat nekin osaltaan painetta talouteen loppuvuotta ajatellen. Kehittämistoiminnan kustannusten vaikutuksia kuntayhtymän vuoden lopulliseen tulokseen pienentää hankkeen kuluista saatava 75 %:n valtionavustus.

Merkittävänä positiivisena asiana toiselta vuosineljännekseltä voidaan todeta, että asiakasmäärät ja kuntoutusvuorokausien toteutumat kääntyivät nousuun jakson loppupuolella. Nousu näyttää jatkuvan ainakin toistaiseksi. Asiakasmäärän alkaneen nousun yhdistyessä talouden osalta tehtyjen uudistusten odotettuihin vaikutuksiin, voidaan loppuvuoden näkymiä kuntayhtymässä odottaa viime vuotta positiivisemmissa merkeissä.

Mukavia syyspäiviä!