Tunne vai pysähtyminen?

Kaikki ei aina mene niin kuin itse haluaisi. Aina välillä törmää väistämättä tilanteeseen, jossa joku muu toimii omaan ajatukseen verrattuna poikkeavalla tavalla. Ja aina välillä tuollaisesta tilanteesta myös nousee vahvoja tunteita. Tällaisessa kohdassa olisi kenties viisasta pysähtyä ja miettiä miten reagoida, eikä lähteä tunne edellä suin päin reagoimaan tilanteeseen, vaikka se on usein hyvin houkuttelevaa. Ainakin minusta.

Minä ajattelen, että erityisesti omaa reagointia olisi syytä miettiä, jos asiasta nousee suuria tunteita tai mainitun kaltaiseen toimintaan liittyy tarkoituksellinen provokaatio. Noissa kohdin pitäisi onnistua näkemään tuota tunnetta suurempi kokonaiskuva tilanteesta tai asiasta juuri silloin, kun suuri tunne ajaisi suoraan toimintaan kaikkein eniten.

Uskon vahvasti, että mieltä kuohuttavat tunteet näkyvät tai kuuluvat viestinnässämme, jopa sähköposteissa ja puheluissakin. Vaikkakaan ei ehkä välttämättä ihan perinteisen viestintäteorian ja siihen liittyvän sanattoman viestinnän painoarvon mukaan. Positiiviset tunteet ja niiden välittyminen ovat aina luonnollisesti hyväksi ja niitä pitäisi pyrkiä lisäämään mutta negatiivisina suurien tunteiden välittyminen viestinnässä on usein riski yhteistyölle, tuloksellisuudelle, tuottavuudelle tai muille onnistumisille.

Miten tällaisessa tilanteessa sitten pitäisi toimia? Pitäisikö toimia? Riippuu varmaan tilanteesta ja asiasta tai siitä keneltä kysytään mutta varmaa on se, että tälläkin saralla voinee suurin osa meistä tulla paremmaksi oman itsensä kanssa. Minä ainakin. Joissain kohdin tyypillisen pohjalaisen luonteen omaavana minusta on kuitenkin joskus hyvä ja palkitsevaakin toimia käänteisen psykologian mukaan.

Itse olen vienyt ajattelutapani aiheen parissa niin pitkälle, että joskus vastaan tunnetta herättäneeseen sähköpostiinkin vasta seuraavana tai sitä seuraavana päivänä. Näin erityisesti silloin, kun kaikkein vähiten haluaisin tuon tunteen näkyvän sähköpostissani. Toki vastaukseni voi joskus viipyä muutenkin joitain päiviä. Päihdetyössä ollessani olen onnekseni saanut hyvää harjoitusta erottaa tunteet asioista, tästä kokemuksesta on minulle suuresti hyötyä edelleen ja tässäkin asiayhteydessä.

Perusturvan näköalapaikalla

Työskentelen tällä hetkellä siis perusturvajohtajana. Se, että olen Harjavallassa yhä, on yllättänyt itsenikin. Tulin äitiysloman sijaiseksi vuoden 2015 keväällä. Halusin tullessani saada olla yhdeksän kuukautta sosiaali- ja terveyshallinnon näköalapaikalla. Halusin oppia paljon lisää ja saada käsin kosketeltavan läheltä tuntuman laajaan sosiaali - ja terveydenhuollon palvelukokonaisuuteen, sen henkilöstöön, talouteen, johtamiseen ja kehittämiseen.

 

Tuon kaiken olen kyllä saanut moninkertaisena ja paljon enemmänkin. Aikaakin on mennyt pian kolminkertaisesti alkuperäiseen ajatukseeni verrattuna mutta olen viihtynyt hyvin. Äitiysloman jälkeen toimin hoitovapaan ja vuosilomankin sijaisena, joiden jälkeen minua jälleen houkuteltiin jäämään ja minä jäin, koska viihdyn erinomaisesti. Tällä hetkellä teen siis jo neljättä työsuhdettani Harjavallassa. Saan tehdä täällä työtä lähes kaikkien asioiden kanssa, jotka liittyvät sosiaali- ja terveydenhuoltoon aina eläinlääkinnästä ja ympäristöterveydenhuollosta alkaen, päätyen ikäihmisten palveluihin ja sosiaalityöhön sen kaikissa muodoissaan sekä terveydenhuoltoon.

Olen nauttinut työstä paljon, silloinkin, kun olen joutunut tekemään pidempiä päiviä saadakseni asiat hoidettua haluamallani tavalla. Onneksi tiesin tullessani, ettei viran vakituinenkaan haltija onnistunut pysymään normaalityöajassa, joten minä en edes yrittänyt. Olinhan silloin vasta aloitteleva perusturvajohtaja. En minä vieläkään mikään konkari näissä hommissa ole mutta paljon olen onneksi jo ehtinyt oppimaan.

Sain hiljattain seisontakorkean työpisteen
huoneeseeni ja nyt voin siis tehdä osan
työpäivistäni seisten. Huippua!

Aivan erityisesti olen nauttinut mahdollisuudesta päästä kehittämään palveluita laajasti. Minut lähemmin tuntevat tietävät, että pidän hurjasti juuri tästä loputtoman upeasta mahdollisuudesta vaikuttaa asiakkaille tuotettavien palveluiden kehittämiseen ja päivittäiseen palvelutuotannon johtamiseen sen keskiössä. Ai miksikö? Todennäköisesti siksi, että pidän siitä edelleen yhtä paljon, kuin kehittämistehtävissä ollessani.  Ja myös siksi, että innostavassa ja kannustavassa työyhteisössä on mukava olla. Ajatukseni siitä, että töissä pitäisi viihtyä toteutuu täällä. Saan myös toteuttaa itseäni nykyaikaisen toiminnan, asiakaspalvelun ja henkilöstön työskentelyn kehittämiseksi.