Aukko pohdinnassa

Viime kerralla pohtiessani tapahtumia taaksepäin jätin pohdintaani aukon, tarkoituksella. Sillä minusta se ansaitsi ihan oman tilansa:

Päätyessäni kuntayhtymän johtajaksi vuoden 2011 alussa, edessäni olivat uudenlaiset haasteet palvelutuotannon johtamisessa sekä talouden vakauttamiseksi asetettujen tavoitteiden kanssa. Lähtökohta oli haastava, kun kuntayhtymän edellisen vuoden talouden alijäämä oli ollut 361 600 €. Sanotaan, että suuret laivat kääntyvät hitaasti, niin tälläkin kertaa mutta käännös saatiin aikaan. Vuoden 2013 jälkimmäisellä puolivuotiskaudella päästiin jo miltei 100 000 € positiiviseen tulokseen mutta muutos oli ollut vääjäämättä liian hidas. Kaksi ja puolivuotta on pitkä aika. Vuoden 2013 syksyllä suurimmat kuntayhtymän jäsenkunnat olivat jo käytännössä tehneet päätöksen kuntayhtymän toiminnan lakkauttamisesta.

Näin jälkeenpäin on helppo sanoa, että olisi pitänyt jo alussa lähteä tekemään nopeampia toimia säästöjen saamiseksi ja talouden oikaisemiseksi. Nyt ymmärrän myös sen, että yhteyttä kuntien virkamiehistöön olisi pitänyt tuolloin vahvistaa. Onhan luottamushenkilöiden tyytymisestä tehtyihin toimenpiteisiin talouden oikaisemiseksi on valtava ero virkamiehistön tyytymättömyyteen muutoksen nopeudesta. Jälkimmäinen oli kuitenkin ratkaisevassa roolissa päätöksiä tehtäessä. Tässä kokonaisuudessa kaikki muu on enemmän tai vähemmän pienempiä asioita, kerrotaanpa niistä millaisia tarinoita tahansa.

Palvelutuotannon omistavien kuntien tahto oli kuitenkin siis ilmaistu ja talouden tarkastelun osalta se oli perusteltu näkemys. Kuntayhtymän tulos oli useamman vuoden alijäämäinen ja lähitulevaisuudessa oli näkyvissä investointitarpeita, jotka uhkasivat silloista, juuri ja juuri saavutettua tai saavutettavissa olevaa, vielä melko hataraa talouden tasapainoa. Loppujen lopuksi kaikki oli ollut kiinni rahasta. Niin kuin usein on.

Mielestäni Mainiemen kuntoutumiskeskuksen ansiokas työ ja kehittäminen päihdepalveluissa, ainulaatuinen osaaminen yhteisökuntoutuksessa, asiakkaiden ääni eivätkä edes kohenemassa olleet tulevaisuuden näkymät mahdollisuuksineen, saaneet ansaitsemaansa painoarvoa tulevaisuutta koskevassa keskustelussa tai päätöksenteossa.

Vilkaisu taaksepäin

Minulta on viime aikoina kysytty usein, mitä olen tehnyt ja missä kulkenut, kun minusta on kuulunut niin kovin vähän. Kun mietiskelin tuota minulle esitettyä kysymystä, päädyin mielenkiintoiseen pohdintaan tapahtumista viime vuosina. Pätkätyöläisenä olen saanut nähdä ja kokea melkoisen paljon.  

Tullessani valituksi päihdetyön kehittämisyksikön projektipäälliköksi alkoi opintie, jolle ei ole loppua näkynyt. Tuohon aikaan olin saanut työskennellä jo kymmenkunta vuotta Vaasan kaupungin päihdehuollossa, joka muuten palvelualana antaa minusta melkoisen hyvät eväät myös omaan elämään ja siinä kehittymiseen.  Oikeammin voisikin kai todeta opintien jatkuneen päihdetyöstä ja yliopistosta kehittämistehtäviin, jossa pääsin oppimaan paljon uutta toiminnan johtamisesta, kehittämisestä ja verkostoissa toimimisesta. Siihen toimintatapaan ja kehittämisinnostukseen jäin lopullisesti koukkuun.

Päihdetyönkehittämisyksiköstä matkani jatkui valtakunnalliseen Kaste-ohjelmaan ja Välittäjä 2009 – hankkeeseen hankejohtajaksi, jolloin sain maailmaani ja ulottuvilleni yhä laajenevan asiantuntijajoukon taitavia osaajia sekä mielenkiintoisia kohtaamisia heidän kanssaan. Hankemaailman tuulista tieni vei takaisin palvelutuotannon pariin, kuntayhtymän johtajaksi.

Maaliskuussa 2014  alkoi keskittyminen uusiin tehtäviin. Sain kaipaamaani vaihtelua, ympärilleni pirteyttä ja pidin muutoksesta olotilassanikin. Olin mukana suunnittelemassa Riihimäen päihde- ja mielenterveyspalveluiden kehittämistä, jonka jälkeen toimin Riihimäellä päihdehuollon johtajana. Riihimäeltä olenkin sitten kulkeutunut loppukeväällä 2015 Harjavaltaan.

Matka on ollut monivaiheinen ja värikäs, siihen on mahtunut uskomattoman paljon tapahtumia ja monia kohtaamisia.  Mukaan on tarttunut uskomattoman paljon kokemusta, oppia ja hyviä muistoja.

Uusi vuosi ja uusia otsikoita

Viimeisestä kirjoituksesta onkin aikaa. Hiukan yli kaksi vuotta on kulunut ja paljon on ehtinyt tapahtua mutta maailma pyörii yhä.

Tämän blogin olemassaolo on perustunut ajatukseeni saada jatkaa pohdintaa ja käydä keskusteluita, joista suuren osan menetin jättäessäni taannoin kehittämistehtävät. Tuo ajatus ja tarve ei ole kadonnut tai poissa, nykyisessäkään tehtävässäni. Vaikka tapaankin taas nykyään paljon ihmisiä viikoittain, on keskusteluiden määrä ja niihin käytettävissä oleva aika huomattavasti pienempi kuin aikoinaan kehittämistehtävissä.

Jättäessäni blogini tauolle kirjoituksistani näkyi, että elettiin aika mielenkiintoisia tai ainakin tapahtumarikkaita aikoja. Nuo ajat ja tapahtumat veivät valtavasti energiaa. Kirjoituksistani ei ehkä huomannut tuolloin, että myös terveyteni ja siitä huolehtiminen vei paljon energiaa. Muutokset työelämässä, elämäntilanteessani ja terveydessäni veivät siinä määrin energiaani, että oli viisasta jättää blogi hetkeksi ja keskittyä muihin asioihin. Harmillista kyllä juuri silloin tapahtui melko paljon asioita, joista olisi kyllä riittänyt jutun juurta mutta ajattelin, että noita tapahtumiahan ehtisi kyllä kommentoimaan ja niistä ehtisi kirjoittamaan myöhemminkin.

Tuo suuri halu pohtia yhä asioita kirjoittamalla ja kirjoituksia kommentoivien lukijoiden kanssa, meneillään olevat lukuisat uudistukset sekä blogini kävijämäärät pitkän tauonkin aikana ovat luoneet intoa jatkaa kirjoittelua, joten vuosi 2017 tuonee jälleen uusia otsikoita tähän blogiin.

 

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille!