Pohdintaa peilin edessä

En sitten ollut yksin ajatukseni kanssa. Sen sain onneksi huomata viimeisen kirjoitukseni jälkeen. Ja huomasinpa senkin, että monet osaavat katsoa kolikon toiselle puolelle vakuuttavasta maalausyrityksestä huolimatta.

Yleensä kai mainitunlaisiin maalaustalkoisiin voi löytää syyn ja joskus taas ei. Minun kohdallani niitä taitaa riittää. Tällä kertaa kohdallani toteutuivat nuo molemmat. Jälkimmäinen on minulle edelleen käsittämätön, koska en vain voi keksiä syytä moiseen ja siitä kuitenkin aiheutui minulle merkittävästi harmia. Ensimmäisestä voin kyllä löytää muutamia henkilöitä, jotka onnistuin suututtamaan.

Jaa että miten olen ihmisiä suututtanut? Toisille riittää, että olen vain oma itseni, ajattelen asioista eritavalla ja haluan tehdä asioita toisin kuin ennen. Ei minusta kaikki tykkää, eikä pidäkään. Olen minä tainnut suututtaa myös muutaman ihmisen, muun muassa ne, jotka koittivat saada minua käynnistämään kuntayhtymän lakkauttamiseen liittyviä toimenpiteitä ennen kuin edes kuntayhtymän hallitus oli aiheeseen ottanut kantaa.

Minun mielestäni kuntayhtymän lakkauttamisesta on olemassa selkeät säädökset ja niitä pitäisi kai noudattaa, myös toimintajärjestyksen osalta. Niin ei kuitenkaan aina käytännössä taida tapahtua. Tästähän nyt voi toki kaikki päätellä, että ajatukseni mukaan tällä kertaa kaikki ei ole mennyt niin kuin pitää. Niinpä niin. Kukin toimii tyylillään.

Aikuiset ihmiset vastaavat kuitenkin itse päätöksistään ja toiminnastaan, luonnollisesti myös siitä mitä eivät tee tai missä eivät halua olla mukana. Niin minäkin. Onhan peilin edessä helpompi olla, jos on edes omasta mielestään toiminut oikein.