Maalaustalkoissa tahtomattaan

Jokainen on todennäköisesti joskus saanut kuulla itseään mustamaalattavan jostain syystä, jossain ja jonkun/joidenkin henkilöiden toimesta. Minä olen saanut kunnian kokea tuota iloa viime aikoina varsin yllättävältä taholta ja melko yllättävässä mittakaavassa.  Mikä tuossa nyt sitten yllätti? Kaikki ja ei silti ehkä sittenkään mikään, ainakaan poikkeuksellisesti. Taitaa nimittäin olla niin, että tuollainen toiminta yllättää kohteensa aina. Harvat meistä kai kuitenkaan odottamalla odottavat joutuvansa mustamaalauksen kohteeksi.

En tiedä miten minun ajatuksenjuoksuni kulkee, kun minusta tuntuu jotenkin kamalalta olla mustamaalauksen kohteena. Olen varmaan jollain tavalla yksinkertainen tai vanhanaikainen kun ajattelen, että olisi kohtuullista edes kysyä asiaa henkilöltä, jonka epäilee toimineen jollain tavalla väärin. Ainakin ennen kun lähtee tuota oletustaan väärin toimimisesta suureen ääneen julistamaan pitkin maailmaa.

Onneksi kuulijat osaavat usein itsekin päätellä ja huomaavat asioita, eivätkä ole johdateltavissa ihan millaisiin juttuihin tahansa. Silloin kun näin ei ole, harmittaa ja silloin harmittaakin isosti. 

Olen myös viimeaikoina huomannut, että riittävän vakuuttavasti kun maalailee, kelpaavat maalaustyöt monille ja moniin tarkoituksiin, jopa päätöksenteon pohjaksi. Turhautuminen saattaa saada vallan uusia mittasuhteita, jos päättäjätkin vielä pitävät maalaria hyvänä ammattimiehenä, eikä kukaan, edes ajattele ennen päätöksen tekoa kysyä kyseessä olevan henkilön näkemystä tai perusteluita asiaan. Millaisellakohan pohjalla päätöksenteko silloin oikeasti on? Tunteella tai tunteessa ei välttämättä synny ihan parhaimpia päätöksiä.

Minulle on myös jostain syystä muodostunut sellainen ajatus, että toisen ihmisen mustamaalaaminen julkisesti ei sovi lainkaan jollain tavalla arvostetussa asemassa tai esimiesasemassa toimivalle henkilölle. Olenkohan ajatukseni kanssa yksin?