Elämä on opettavaista

Kirjoitin heinäkuussa tekstin: Voiko aina olla 100 lasissa?, jonka voisin toistaa miltei sanasta sanaan tässä kohdassa, vain ajankohtaa vaihtaen. En kuitenkaan ryhdy moiseen, vaikka nuo sanat ovat suurelta osin edelleen ajankohtaisia ja asioita, joita olen miettinyt uudestaan. Elämä on opettavaista. Tuon tekstin kirjoittamisen aikaan luulin, että kohtaamani vaikeudet ja kriisit ovat ohi. Eivät olleet, tai ehkä olivat siltä erää mutta asiat tässä elämässä tuppaavat muuttumaan. Vanha sanonta; ”ei kahta, ilman kolmatta” kävi toteen ja oli jälleen aika pitää taukoa blogin kirjoittamisesta.

Uskon silti yhä, että kaikella on kuitenkin tarkoituksensa. Minunkin viime vuoden tapahtumilla ja sattumuksilla lienee tarkoituksensa, vaikka se ei olekaan vielä kaikilta osin minulle valjennut. Sen verran oli kuitenkin koettelemuksia vuodessani, että Uusi vuosi oli tervetullut.  Ajattelen myös, että välillä on hyvä joutua miettimään asioita syvemmin, pohtia omia arvoja ja sitä, miten me tätä elämää elämme. Niinhän se on, että ajoittain on hyvä alkaa tekemään asioita uudella tavalla tai uusia asioita. Ja jostain on myös joskus hyvä luopua.

Ennen vuoden vaihdetta mietin, miten ihmeessä juhlistaisin vuoden vaihtumista? Ajatuksenani oli päästä viime vuonna kohdanneistani ikävistä asioista eroon. Ne jotka minua yhtään tuntevat eivät ehkä ylläty tavasta, jolla päätin asian toteuttaa. Hankin raketin, jonka kylkeen kiinnitin paperilapuille kirjoittamani asiat, joista halusin eroon. Loput voittekin sitten arvata =) Olipahan muuten elämäni paras raketti! Tuon raketin väriloisteen himmennyttyä lähdin kevein mielin ja leveä hymy huulillani kotiin ja Uuteen vuoteen.

Loisteliaita talvipäiviä!

Ps. Kiitos vielä viesteistänne sekä kannustuksesta jatkaa kirjoittelua bloggaustaukoni aikana!

Kuva: Anthony Cramp