Omassa työssäni pohdin luonnollisesti monia asioita taloudenkin
näkökulmasta. Talouden huomioiminen asiakaslähtöisessä toiminnassa ja sosiaalityön
tekemisessä palveluasenteella ei ole aina helppoa. Talous asettaa toiminnalle
raamit mutta se pitäisi kuitenkin kai osata pitää jollain tavalla erillään inhimillisestä
asiakaspalvelusta, kuntoutuksesta ja asiakkaiden auttamisesta tai vaihtoehtoisesti
yhdistää sulavaksi kokonaisuudeksi siten, että molemmat asiat tulisivat
huomioitua.
Asiakastyötä koskevien päätösten tulisi
sosiaalipalveluissakin perustua asiakkaiden tarpeisiin, mahdollisuuksiin,
itsemääräämisoikeuteen, asiakkaan aseman ja oikeusturvan kunnioittamiseen
samalla tavalla, kuin terveydenhuollossa. Päätöksenteossa huomioitavien
asioiden lista on pitkä eikä lainkaan aina mustavalkoinen, useimmilla asioilla kun
lienee aina vähintään kaksi puolta.
Vaikka talous luo toiminnalle raamit, ei talous saisi ohjata
päätöksentekoa asiakkaiden avun saannissa, ainakaan sitä rajoittavasti.
Asiakkailla on oikeus saada tarvitsemaansa apua. Rahan ei pitäisi olla
ratkaiseva asia avun saannissa, valitettavasti näin ei kuitenkaan aina,
esimerkiksi päihdepalveluiden kohdalla ole.
Suurin osa asioista menee minun näkökulmastani katsoen hyvin.
Joskus kuitenkin tuntuu, että asiakkaan oikeutta saada apua, palvelun tarvetta
tai asiakkaalle tarjotun palvelun tarkoituksenmukaisuutta ei edes yritetä ottaa
huomioon, vaan päätöksentekoa ohjaa ensisijaisesti raha tai jokin muu.
