Tarvitsemmeko hankaluuksia?

Erilaisten organisaatioiden toimintaa viime aikoina seuranneena, omaa työtäni tietenkään unohtamatta, olen miettinyt paljon itseni ja muiden kykyä luoda uusia toimintamalleja yllättävissä tilanteissa. Kun työssä sattuu eteen yllättäviä ja tavallisuudesta poikkeavia tilanteita, on monien työyhteisöjen toiminta mielenkiintoista seurattavaa. Yllättävät ja hankalat tilanteet haastavat työyhteisöä ja voivat aiheuttaa paljon ongelmia.

Usein jää kuitenkin huomaamatta, että ne ovat myös tilanteita, joista voimme oppia paljon sekä ihmisinä, työntekijöinä että työyhteisöinä. Jos kaikki sujuu aina tasaisesti ja suunnitelmien mukaan uudistumisemme, oppimisemme ja kehittymisemme saattaa olla vähäistä ja on helposti kiinni myös omasta/ työyhteisön toiminnasta ja viitseliäisyydestä.

Hankalat tilanteet asettavat meidät kohtaan, jossa joudumme miettimään omaa toimintaamme, pahimmillaan selviytyäksemme tilanteesta. Näissä kohdissa piilee suuri kehittymisen ja uuden kokeilemisen mahdollisuus. Työyhteisössä ne tarjoavat väistämättä saman mahdollisuuden ja saattavat auttaa meitä löytämään uudenlaisia toimintatapoja. Uudenlaiset toimintatavat tuovat vaihtelua arkeen ja antavat mahdollisuuden käyttää luovuutta. Olen myös miettinyt (hieman autettuna), voiko luovuus olla jossain kohdassa käytetty loppuun?Ja jos voi, niin miten pitkään siihen menee?

Mitä sitten seuraa, jos pyrimme jääräpäisesti poikkeustilanteissa noudattamaan normaalia toimintatapaa ja suunnitelmia, jotka miltei poikkeuksetta on luotu normaaleja olosuhteita varten? Minun ajatukseni mukaan tällöin voi olla vaarana ainakin väsyminen ja työuupumus. Voiko siis todella hyväksi osaajaksi kehittyä kohtaamatta erityisen hankalia ja haastavia tilanteita? Ehkä me jopa tarvitsemme aina välillä vaikeuksia voidaksemme vahvistua ihmisinä ja ammattilaisina.

Enemmän hymyileviä ihmisiä

Olin eilen Itä-Suomessa puhumassa eräässä tilaisuudessa. Pohdimme kuulijoideni kanssa palveluiden kehittämistä. Pitääkö palveluiden kehittyä? Vastauksena kysymykseen totesin, että riippuu mitä halutaan. Pitää siis tietää mitä halutaan.

Jos halutaan viihtyä töissä paremmin, täytyy kehittyä. Jos halutaan, että palvelut vastaavat jatkuvasti muuttuvia palveluiden tarpeita, täytyy kehittyä. Ja jos halutaan, että asiakkaat ovat tyytyväisempiä, niin täytyy kehittyä. Taloustilannettakin voidaan saattaa paremmaksi kehittämällä. Eivätkä asiat kai muutu paremmiksi, siis talouskaan, jos emme tee mitään.

Palveluita kehittämällä voidaan oleellisesti vaikuttaa työntekijöiden ja asiakkaiden hyvinvointiin. Työntekijät ovat tyytyväisempiä, jos työtä onnistutaan kehittämään kenties vähemmän aikaa vieväksi tai järkevämmäksi. Jokainen voi kehittää omaa työtään! Vastuuta työn kehittämisestä ei kannata lykätä muualle, eikä jäädä odottamaan, että joku tulee kehittämään.

Asiakkaiden tyytyväisyyskin heijastuu moniin asioihin mutta me emme tule sitä useinkaan ajatelleeksi. Kaikkihan me kuitenkin tiedämme, että henkilökunnalla, asiakkaalla itsellään ja hänen läheisillään on parempi olla, jos asiakkaat ovat tyytyväisiä saamaansa palveluun.  Asiakkaiden tyytyväisyys kietoutuu kehittämisen lisäksi monissa kohdin vuorovaikutukseen.  Maailmassa olisi ainakin enemmän hymyileviä ihmisiä.

Valoa kohti

Ovatkohan asiat sosiaali- ja terveyspalveluissamme hyvin? Vastauksia on varmasti monenlaisia mutta keneltä oikeasti pitäisi kysyä; johtajilta, virkamiehiltä, työntekijöiltä, asiakkailta, poliitikoilta vai tilintarkastajilta? Kaikki muut tuosta listasta taitavat saada yleensä äänensä kuuluviin asemansa perusteella mutta miten kuuluu työntekijöiden ja asiakkaiden ääni? 

Sosiaali- ja terveysalalla me hymyilemme aina välillä tekniikan puolen suunnittelijoiden ”kukkasille”. Yleisen käsityksen mukaan nuo syntyvät suunnittelijoiden toimesta, jotka eivät itse juurikaan käytä tai tee suunnittelemiaan asioita, tavaroita tai palveluita. Samaan aikaan saatamme huomaamattamme toimia itse samalla tavalla.

Viimeisten kirjoitusteni kokemuksien perusteella uskallan sanoa, että asiakkaiden sekä heidän kanssaan työtä tekevien ihmisten kuuleminen ja ottaminen mukaan palveluiden suunnitteluun, kehittämiseen ja arviointiin voi olla loistava avain onnistumisiin ja kohti parempia palveluita. He täydentävät olemassa olevaa keskustelua ja tuovat siihen konkreettisen rajapinnan käytäntöön. Mainitsemiani onnistumisia ei olisi koskaan voitu saavuttaa ilman asiakkaita tai henkilökuntaa.