Yhteisökuntoutus herättää paljon mielenkiintoa ja mielenkiintoisia ajatuksia ihmisissä. Mainiemen kuntoutumiskeskuksessa vierailevien ryhmien kommentit ovat hämmästelevän tyytyväisiä, kannustavia ja positiivisia. Ajoittain yhteisöhoidosta kuitenkin kuulee hyvinkin omituisia tai kaukana todellisuudesta olevia harhaluuloja ja väitteitä. Ihmisten oletuksiin yhteisöhoidosta vaikuttaa mm. sekin, että yhteisökuntoutus lienee maassamme eniten väärinkäytettyjä termejä menetelmistä sosiaalialalla. Monet palveluiden tuottajat sanovat tai antavat ymmärtää käyttävänsä yhteisökuntoutusta menetelmänä, vaikka todellisuudessa yhteisölliset elementit työssä saattavat olla vaatimattomassa sivuosassa tai niitä ei ole lainkaan. Näin toimimalla myös käsitykset yhteisöhoidosta vääristyvät.
Yhteisöhoitoa pidetään sen epäilijöiden tai arvostelijoiden taholta syynä milloin mihinkin ongelmaan, esim. tehottomuuteen, huonoihin hoidon tuloksiin, asiakkaiden rajattomuuteen jne. Todellisuudessa tuollaiset ongelmat eivät johdu yhteisökuntoutuksesta menetelmänä, vaan sen toteuttamisesta taitamattomasti tai jostain organisaation toiminnassa olevasta aivan muusta syystä. Sellaista kuntoutusmuotoa ei liene missään olemassa, jossa ei olisi lainakaan huonoja puolia. Yhteisöhoidossa oikein toteutettuna, niitä on kuitenkin paljon vähemmän kuin perinteisessä tavassa toimia. Yhteisökuntoutus ottaa asiakkaat mukaan käytäntöön kuntoutuksessa, sen suunnittelussa, kehittämisessä ja arvioinnissa. Se osallistaa ja aktivoi asiakkaita työskentelemään ongelmansa kanssa ja yhteisössä aktiivisesti ja valmistaa heitä näin myös kuntoutuksen jälkeiseen elämään. Yhteisökuntoutus huomioi työntekijätkin erilaisine ajatuksineen ja ideoineen huomattavasti paremmin, kuin perinteinen sosiaali- ja terveysalan toimintamalli. Lisäksi yhteisökuntoutus on talouden näkökulmasta tarkasteltuna erinomainen toimintamuoto, se on hyvin kustannustehokas. Parempaa, käytännöllisempää ja toimivampaa menetelmää minä en päihdekuntoutukseen voisi kuvitella.
