Karkaako korvaushoito käsistä?

 Miksi korvaushoito kuuluu hoitotakuun piiriin mutta päihdekuntoutus ei?

Entä mihin katosi alkuperäinen ajatus korvaushoidosta, kun korvaushoitolääkkeen pudotusohjelmista kohti lääkkeetöntä elämää on osin jo luovuttu?  Kuumia kysymyksiä ja kaipaavat vastauksia, mikäli korvaushoidon ei haluta karkaavan käsistä.

Nykyinen järjestelmä, jossa hoitotakuu varmistaa opiaattiriippuvaiselle päihdeongelmaiselle pääsyn korvaushoitoon on alkanut kääntymään tarkoitustaan vastaan. Pahimmillaan hoitotakuu ohjaa jo nyt asiakkaiden päihteidenkäyttöä sellaiseksi, että korvaushoitoon pääsemisen kriteerit täyttyvät.

Jos asiakas ei pääse päihdehoitoon tai hyväksymänsä avun piiriin ja kuitenkin haluaa jotain apua tai helpotusta oloonsa, on korvaushoito nykyään vaihtoehto. Asiakkaan itsemääräämisoikeus ja mahdollisuus vaikuttaa ovat siis käytännössä tältä osin ilmeisesti lisääntyneet mutta millä seurauksilla? Onko meillä nyt siis ikuisia korvaushoitoasiakkaita? Taitaa olla.

Koska sosiaalityön tai päihdetyön perusajatus ei useinkaan päättäjiä kiinnosta, voisivat kustannukset kiinnostaa. Korvaushoidon kustannukset ovat jo nyt kunnille suuria ja kasvavat jatkuvasti korvaushoidon asiakkaiden lisääntyessä.

Onkohan missään ihan tosissaan mietitty, miten paljon korvaushoidon kustannukset nousevat seuraavan 10 vuoden aikana jos kehitys ei muutu? Haluaakohan kukaan edes tietää? Kustannukset ovat nykytahdilla karkaamassa aivan käsittämättömän suuriksi.

Vuosi puolivälissä

Mainiemessä jatkettiin vuoden toisen neljänneksen aikana toiminnan ja talouden uudistuksia aktiivisesti. Talouden tilaa seurataan päivittäin tarkasti kuin joutsenemo vahtii poikasiaan.Talouden osalta toiminnan kustannuksia on saatu pienennettyä aika tavalla. Toiminnan rakenteellisten uudistusten ohella käynnistettiin odotettu asiakashuoneiden kunnostaminen pintojen remontoinnilla.   

Vuoden toinen neljännes toi talousuudistusten onnistumisista huolimatta talouden kuluvan vuoden osalta alijäämälle ja ennustaa koko vuoden osalta alijäämäistä tilinpäätöstä. Kehittämishanke noudattaa tarkasti sille laadittua talousarviota. Ongelmana on viime vuoden tapaan kuntoutustoiminnan tuottojen putoaminen hankkeen alkamisen jälkeen. Kuntoutustoiminta kattaa edelleen kulunsa mutta sen tuotot eivät kata kunnille tarjottavasta kehittämistoiminnasta kuntayhtymän maksettavaksi kertyvää omarahoitusosuutta.

Toiselle neljännekselle osuneet ennakoimattomat kuluerät loivat nekin osaltaan painetta talouteen loppuvuotta ajatellen. Kehittämistoiminnan kustannusten vaikutuksia kuntayhtymän vuoden lopulliseen tulokseen pienentää hankkeen kuluista saatava 75 %:n valtionavustus.

Merkittävänä positiivisena asiana toiselta vuosineljännekseltä voidaan todeta, että asiakasmäärät ja kuntoutusvuorokausien toteutumat kääntyivät nousuun jakson loppupuolella. Nousu näyttää jatkuvan ainakin toistaiseksi. Asiakasmäärän alkaneen nousun yhdistyessä talouden osalta tehtyjen uudistusten odotettuihin vaikutuksiin, voidaan loppuvuoden näkymiä kuntayhtymässä odottaa viime vuotta positiivisemmissa merkeissä.

Mukavia syyspäiviä!

Kaste-ohjelma oikeilla jäljillä

Vaikka sosiaali- ja terveysalan kehittämistoiminnassa on puutteita ja asioita voidaan tehdä paremmin, on Kaste-ohjelma vienyt kehittämistä eteenpäin ja oikeaan suuntaan.

kuva: Tolomea

Se ”vapautti” tämän maan hirvittävästä määrästä pieniä projekteja (lue: kehittämistoiminta yhtenäistyi, päällekkäisyyksiä poistui ja tiedonkulku parani). Se toi myös mukanaan alueelliset johtoryhmät. Nyt kehittämistoimintaa voidaan koordinoida koko alueella paremmin. Aluejohtoryhmä kokoaa säännöllisesti päättäjiä keskustelemaan ja linjaamaan asioita yhdessä, alueellisesti.

Kaste-ohjelma on parantanut huimasti tiedonkulkua ja yhteistyötä kehittämisen parissa työskentelevien kesken. Se kokoaa kehittämistoiminnasta vastaavia tahoja substanssialoittain, alueellisesti sekä valtakunnallisestikin yhteen ja edesauttaa keskustelun, käytäntöjen sekä tiedon leviämistä. 

Palveluiden kehittämiselle on valtavan suureksi avuksi, että voimme nyt oikeasti olla tietoisia muualla tehtävästä kehittämistoiminnasta ja sen vaikutuksista sekä kokemuksista (kokonaan eriasia on, seuraavatko kehittämistyöntekijät muiden aikaansaannoksia mutta nyt siihen on mahdollisuus).

Olipahan vuosi

Lomailu sai tällä kertaa väistyä jo kahden viikon jälkeen. Loma tuli kyllä todella tarpeeseen ja irrotti tehokkaasti arjesta mutta olipahan melkoinen pyörremyrskyjen vuosi.

Pyörremyrskyn käynnisti koko syksyn jatkunut Välittäjä 2013–hankkeen valmistelu, joka tiivistyi jatkuvasti kohti vuodenvaihdetta. Hanke sai rahoituksen, joten siltä osin tavoite saavutettiin ja kaikista valmistelutyön aiheuttamista vaikutuksista huolimatta ponnistus kannatti (toivottavasti). Kehittämistoiminta voi jatkua, palveluiden kehittyminen edelleen on yhä mahdollista tehokkaammin kuin vain osana palvelutuotannon perustyötä.

Asiakkaat voivat siis odottaa tulevaisuudessa vieläkin nykyaikaisempia, parempia, tehokkaampia ja laadukkaampia palveluita. Lisäksi työntekijät voivat saada lisää helpotusta ja parannuksia työhönsä samalla kun työn laadun ja vaikuttavuuden voidaan odottaa paranevan. Palveluiden kustannustehokkuutta on myös mahdollista yhä parantaa tehokkaammin, kuin ilman hankerahoitusta. Hankevalmistelun onnistumisella on saavutettu suuri mahdollisuus, josta valtava kiitos kaikille valmisteluun osallistuneille!

Pyörremyrsky jatkui vuodenvaihteessa, kun siirryin nykyiseen tehtävääni, jossa juuri mikään ei ollut tuttua. Paine talouden toteutumisesta ei ainakaan helpottanut kevättä (eikä muuten sivumennen sanoen ole helpottanut vieläkään). Alkuvuoden aikana käynnistettiin useita uudistuksia. Suunnitellut rakenteelliset uudistukset Mainiemessä ovat takana ja lomakauden päätyttyä jatketaan toiminnan sisältöjen kehittämisellä. Talouden osalta jatketaan yhä kustannusten laskemista ja niiden kasvun hillitsemistä.

Kuva: Kimmo Mäkelä

Leppoisia loppukesän päiviä!

Luovuudella tulokset lentoon

Kuva: Beverly & Pack

Muilta aloilta haettavien uusien ajatusten ja ideoiden lisäksi sosiaali- ja terveysalan kehittämistyötä voidaan uudistaa tuloksellisemmaksi suhtautumalla siihen luovana työnä.

Kehittämistyö millä tahansa alalla on luovaa työtä tai ainakin sen pitäisi olla voidakseen saavuttaa arvokkaita onnistumisia. Kehittämistoiminnalla kun lienee tarkoitus luoda uusia ratkaisuja? Sosiaali- ja terveysalan ei siis pitäisi erottua muista sen kehittämiseen usein nyt liitetyllä byrokratialla.

Tämä ajattelutapa haastaa voimakkaasti kehittämistyöntekijöitä, jotka usein tulevat kehittämistyöhön perustyöstä, joka on kaikkea muuta kuin luovuutta edistävää. Ajattelutapa haastaa myös kehittämisen johtoa ja sen ohjausjärjestelmää, jotka perinteisesti toimivat nekin aivan toisenlaisessa moodissa.

Perinteisen toimintatapamme yhteen sovittaminen luovuuden ja sen edistämisen kanssa ei ole aivan ongelmatonta. Päivittäinen toimintamme ja johtamisemme sosiaali- ja terveysalalla ei yleensä mahdollista tai edistä mitenkään luovaa työskentelyä, vaan ennemminkin estää sitä. Täytynee taas kerran katsoa peiliin. Kehittämisen parissa työskentelevien täytyisi siis osata ja uskaltaa irrottautua perinteistä.

Kuva: Ross Orr

Johdon ja ohjausjärjestelmän tulisi antaa kehittämisessä luovuudelle tilaa, mahdollistaa se ja edistää sitä. Luovan työn johtamisessa toimii huonosti alaamme "vaivaava" johtamiskulttuuri. Mikäli kehittämisen johto, sitä ohjaava järjestelmä tai molemmat ovat esteenä luovuuden mahdollistumiselle, ei kehittämistoiminnan tuloksienkaan voi odottaa lähtevän lentoon.

Kannammeko vastuumme?

kuva: Grufnik

Olen pitkään väittänyt, etteivät sosiaali- ja terveysalan ongelmat ole ratkaistavissa pelkästään nyt alalla olevalla ajattelulla. Eivätkös nuo ongelmat juuri sillä ajattelu- ja toimintatavalla ole syntyneet? On siis etsittävä aktiivisemmin uudenlaisia ratkaisuja. Lisäksi on katseltava avarakatseisesti muille toimialoille, jotta voimme löytää uudenlaisia vaihtoehtoja, kokeilla ja soveltaa niitä. Pitäisikö meidän vapautua vanhoista tavoistamme?

 Lomaa odotellessani olen pohdiskellut vastuutamme palveluiden tuottajina ja kehittäjinä: Julkisten palveluiden tuottajina ja kehittäjinä vastuumme kansalaisille veronmaksajina sekä asiakkaina vaatii meitä tekemään asioita paremmin ja tehokkaammin. Tuskin olemme missään asiassa niin hyviä, ettemme voisi tehdä niitä vielä paremmin. Tämä on syytä muistaa myös sosiaali- ja terveyspalveluita tuottaessamme ja kehittäessämme.

Alan kehittämistyöntekijöiden ja johdon pitää seurata eri aloilla tapahtuvaa kehitystä ja kehittyä jatkuvasti itsekin. Heidän täytyy uudistaa työtapojaan, asenteitaan ja ajatuksiaan avarakatseisesti välttyäkseen jämähtämästä paikoilleen. Jos työntekijä jämähtää, mikään ei liiku. Ilman uudistumista emme tuota kehittämistoiminnalla riittävästi.   

Meidän on myös nykyistä painokkaammin etsittävä ratkaisuja edessä oleviin tulevaisuuden ongelmiin. Nykyinen kehittämistyö kohdistuu suurimmaksi osaksi tänään käsissämme olevien ongelmien ratkaisemiseen. Muutostahdin kiihtyessä ympärillämme tulee mieleen, että ovatko hankkeen saavutukset osaksi valmistuessaan jo ratkaisuja eilisen ongelmiin?

Aurinkoista ja lämmintä kesää!

Kehittämistä uudistettava rohkeasti!

Sosiaali- ja terveysalan kehittämistoiminnalle on paradoksaalista, että palveluita ja toimintaa pyritään kehittämään monin eri tavoin mutta harvoin kuulee tosissaan mietittävän kehittämistoiminnan uudistamista. Kaikki tietävät, että alan kehittämistoimintaa moititaan tehottomaksi mutta mikä on muuttunut? Kehittämishankkeiden vaikuttavuus ei parane vain hankeohjausjärjestelmää kehittämällä.

Kehittämistoiminnan tulisi olla ennakkoluulottomasti ajanhermolla ja kehityksen eturintamassa voidakseen vakuuttavasti auttaa palveluita kehittymään kohti tulevaisuutta. Vai miltä kuulostaa vanhanaikainen kehittämishanke uudistamassa ja kehittämässä palveluita nykyaikaiseksi?

Kehittämistoiminnan uudistamistarve tulisi ymmärtää nykyistä paremmin myös hankeohjausjärjestelmässä ja hankerahoituksesta päättävissä elimissä. Jos näin ei ole, käynnissä olevia ja valmisteltavia hankkeita ohjataan tahattomasti toimimaan vanhalla mallilla. Lisäksi uudenlaista toimintamallia hyödyntävän hankkeen valmistelussa joudutaan ottamaan suuri riski siitä, että vanhaa ajattelumallia suosivat rahoituksesta päättävät elimet myöntävät hankerahoituksen vain perinteisesti toimiville hankkeille. Viime vuosilta on kuitenkin onneksi esimerkkejä myös siitä, että tuo riski kannattaa ottaa. Liian harvat vain ryhtyvät kokeilemaan onneaan.

Vanhan toimintamallin suosiminen on erityisessä ristiriidassa sen kanssa, että samaan aikaan sekä rahoittajat, että hankeohjausjärjestelmä vaativat aikaisempaa parempia ja pysyviä tuloksia kehittämistoiminnalta. Tämä  luonnollisesti tarkoittaa kehittämistoiminnan uudistamista. Kehittämistoimintaa onneksi pyritään nykyisin uudistamaan jonkin verran. Siltä osin suunta on oikea mutta sitä pitäisi uudistaa huomattavasti nykyistä rohkeammin, nopeammin ja voimakkaammin.