Vilkaisu taaksepäin

Minulta on viime aikoina kysytty usein, mitä olen tehnyt ja missä kulkenut, kun minusta on kuulunut niin kovin vähän. Kun mietiskelin tuota minulle esitettyä kysymystä, päädyin mielenkiintoiseen pohdintaan tapahtumista viime vuosina. Pätkätyöläisenä olen saanut nähdä ja kokea melkoisen paljon.  

Tullessani valituksi päihdetyön kehittämisyksikön projektipäälliköksi alkoi opintie, jolle ei ole loppua näkynyt. Tuohon aikaan olin saanut työskennellä jo kymmenkunta vuotta Vaasan kaupungin päihdehuollossa, joka muuten palvelualana antaa minusta melkoisen hyvät eväät myös omaan elämään ja siinä kehittymiseen.  Oikeammin voisikin kai todeta opintien jatkuneen päihdetyöstä ja yliopistosta kehittämistehtäviin, jossa pääsin oppimaan paljon uutta toiminnan johtamisesta, kehittämisestä ja verkostoissa toimimisesta. Siihen toimintatapaan ja kehittämisinnostukseen jäin lopullisesti koukkuun.

Päihdetyönkehittämisyksiköstä matkani jatkui valtakunnalliseen Kaste-ohjelmaan ja Välittäjä 2009 – hankkeeseen hankejohtajaksi, jolloin sain maailmaani ja ulottuvilleni yhä laajenevan asiantuntijajoukon taitavia osaajia sekä mielenkiintoisia kohtaamisia heidän kanssaan. Hankemaailman tuulista tieni vei takaisin palvelutuotannon pariin, kuntayhtymän johtajaksi.

Maaliskuussa 2014  alkoi keskittyminen uusiin tehtäviin. Sain kaipaamaani vaihtelua, ympärilleni pirteyttä ja pidin muutoksesta olotilassanikin. Olin mukana suunnittelemassa Riihimäen päihde- ja mielenterveyspalveluiden kehittämistä, jonka jälkeen toimin Riihimäellä päihdehuollon johtajana. Riihimäeltä olenkin sitten kulkeutunut loppukeväällä 2015 Harjavaltaan.

Matka on ollut monivaiheinen ja värikäs, siihen on mahtunut uskomattoman paljon tapahtumia ja monia kohtaamisia.  Mukaan on tarttunut uskomattoman paljon kokemusta, oppia ja hyviä muistoja.